jakautuvuus

Jakautuvuus (solujen jakautuminen) on elämän perusprosessisi, jossa yksi solu jakautuu kahdeksi tai useammaksi tytärtäsoluksi. Se mahdollistaa kasvun, kehityksen, kudosten uusiutumisen ja lisääntymisen. Jakautuvuus esiintyy sekä prokaryooteissa että eukaryooteissa, mutta mekanismit eroavat.

Prokaryooteissa jakautuminen tapahtuu pääasiassa binäärisenä fissiona: DNA kahdentuu, kopiot jaetaan solun sisällä ja solukalvo sekä soluseinä kuroutuvat ja sulkeutuvat, jolloin syntyy kaksi identtistä tytärsolua.

Eukaryooteilla jakautuminen voidaan jakaa mitoosiin ja meioosiin. Mitoosissa tuma jakautuu, kromosomit kahdentuvat ja jaetaan kahdeksas osassa solua siten, että syntyy kaksi identtistä tytärsolua, jotka ovat geneettisesti samanlaisia kuin emossolu. Meioosi on kaksivaiheinen jakautuminen, jossa kromosomiluku puolittuu, ja tuloksena on neljä haploidia solua; lisäksi meiosissa tapahtuu ristikuma eli crossing over, mikä lisää geneettistä monimuotoisuutta.

Säätelelynnin kannalta jakautumista ohjaavat solukierroksen kontrollijärjestelmät, joita säätelevät syklinit ja CDK-entsyymit sekä useat tarkastuspisteet (esim. G1/S, G2/M) ja spindelin toiminnan valvonta. Näiden mekanismien toimivuus varmistaa oikean kromosomien kopioitumisen ja tasaisen solujen määrän.

Merkitys: Jakautuvuus on välttämätöntä sekä jokapäiväisessä kasvussa että kehityksessä. Sen virheet voivat johtaa epänormaaliin kasvuun, kudostuhoon tai syöpäkasvuun; meiosin geneettinen variaatio on keskeinen tekijä lisääntymisessä ja evoluutiossa. Tutkimusjakautumisen säätelystä on keskeistä biologiassa, syöpätutkimuksessa ja kansantuotannon kehittämisessä.