jakautumiset

Jakautumiset ovat soluissa ja eliöissä tapahtuvia prosesseja, joissa solu tai organismi jakautuu kahdeksi tai useammaksi osaksi. Jakautuminen on keskeinen mekanismi sekä lisääntymisessä että kehityksessä: yksisoluiset organismit voivat lisääntyä jakautumalla, kun taas monisoluiset kasvavat, kehittyvät ja korjaavat kudoksia.

Prokaryoottien, kuten bakteerien ja arkeonien, jakautuminen tapahtuu usein binäärinä fissiönä. Kromosomi replikoituu, ja molemmat kopiokset liikkuvat solun vastakkaisille puolille. Solukalvo ja soluseinämä muodostavat septumin, jonka kautta solu jakautuu kahdeksi identtiseksi tytärsoluksi. Prosessi on nopea ja perinnöllinen materiaali säilyy tavallisesti identtisenä.

Eukaryoottisissa soluissa yleisin jakautumistapa on mitoosi, jonka jälkeen seuraa sytokineesi. Mitoosissa tumasolut jakautuvat useammassa vaiheessa ennen sytokineesi, ja lopuksi sytokineesi jakaa sytoplasman kahteen soluun. Tuloksena on kaksi geneettisesti identtistä tytärsolua.

Meioosi on kaksivaiheinen jakautuminen, jota tapahtuu sukusoluissa. Siinä solut käyvät meioosi I ja meioosi II. Tuloksena on neljä haploidia solua, ja geneettinen vaihtelu syntyy risteytymällä sekä riippumattomalla kromosomien asettumisella.

Lisäksi on erilaisia jakautumistapoja, kuten itiöitys, fragmentation sekä vegetatiivinen lisääntyminen kasveissa ja eräissä levissä.

Jakautuminen on tutkimuksen keskiössä sekä perinnöllisyystieteessä että solubiologiassa. Se mahdollistaa nopean populaation kasvun, perinnöllisen materiaalin säilymisen ja lajien sopeutumisen, sekä on keskeinen kohde lääketieteessä ja teollisuudessa.