itseopiskeluun

itseopiskelu tarkoittaa itsenäistä, tavoitteellista tiedon ja taitojen hankkimista ilman jatkuvaa opettajan ohjausta. Itseopiskeluun liittyy usein suunnittelua, omien oppimistavoitteiden asettamista ja oman edistymisen seuraamista. Kielessä termiä käytetään sekä kuvaamaan itsenäistä opiskelua että itseohjautuvaa oppimista osana muuta opetusta; illatiivimuoto "itseopiskeluun" esiintyy esimerkiksi lauseissa "siirtyä itseopiskeluun" tai "tukea itseopiskeluun tähtäävää oppimista".

Keskeisiä piirteitä ovat motivaatio, ajankäytön hallinta, resurssien valinta sekä kyky arvioida omaa oppimista ja säätää toimia sen mukaan. Menetelmät voivat sisältää tavoitteiden asettamisen (esim. SMART), oppimissuunnitelman laatimisen, aktiivisen oppimisen tekniikoiden soveltamisen sekä toistoon ja palautteeseen perustuvan oppimisen hyödyntämisen. Hyviä välineitä ovat kirjallisuus, verkkokurssit, avoimet oppimateriaalit sekä kirjastopalvelut; digitaaliset työkalut voivat tukea muistiinpanointia, muistutuksia ja itsearviointia.

Hyödyt: joustavuus, mahdollisuus edetä yksilöllisessä tahdissa sekä kehittää pitkäjänteisiä oppimiskykyjä ja itsesäätelyä. Haasteet: motivaation ylläpitäminen, oikeiden ja ajantasalaisten resurssien valitseminen, sosiaalisen vuorovaikutuksen vähäisyys sekä vaativissa tehtävissä itsesäätelyn tarve. Itseopiskelu täydentää usein muodollista opetusta ja on keskeinen osa elinikäistä oppimista sekä ammatillista kehittymistä.

Käytännössä itseopiskelu voi tapahtua yksilöllisessä opiskelussa, etäopiskelussa, MOOC-ympäristöissä sekä pienryhmissä, ja sitä voidaan soveltaa laajasti eri oppiaineissa sekä työelämävalmennuksessa. Yhteenvetona itseopiskelu korostaa oppijan aktiivista roolia, kriittistä ajattelua sekä kykyä löytää ja arvioida luotettavaa tietoa.