intratekaaliseen

Intratekaalinen on lääketieteellinen termi, joka viittaa kyseessä olevaan hoitoon tai aineeseen, joka annetaan suoraan selkäydinkanavan sisäiseen tilaan, eli cerebrospinaalisen nesteen (CSF) ympäröimään tilaan. Tämä reitti tunnetaan yleisesti intratekaalisena annostuksena ja se mahdollistaa lääkkeen suoran vaikutuksen keskushermostoon.

Käyttökohteet muodostuvat kolmesta pääalueesta: anestesia ja puudutus, kipujen hoito sekä taustalla olevien sairauksien hoito. Spinaalianestesia (spinal anesthesia) ja epiduraalipuudutus ovat yleisiä kirurgiassa käytettyjä intratekaalisia/epi-täydentäviä tekniikoita. Kipuhoidossa intratekaalista opioidihoitoa (esim. morfiini) voidaan käyttää kroonisen kivun ja syöpäkivun hallintaan. Spastisuudesta kärsivien potilaiden hoidossa intratekaalinen baclofeenin lievä tai jatkuva annostus voidaan toteuttaa pienellä pumpulla. Intratekaalinen lääkitys sekä hoitomuodot kuten kemoterapia mahdollistavat lääkkeen vaikutuksen suoraan keskushermostoon, mikä on tärkeää esimerkiksi leptomeningeaalisten metastasien hoidossa ja joissakin hematologisissa sairauksissa.

Menetelmät ja käytännöt vaihtelevat. Laskimo- ja liuotusmenetelmät voivat toteutua lumbar-punktion tai implantoidun pumpun avulla. Toimenpiteet vaativat tarkkaa aseptista tekniikkaa, valvontaa ja osaavaa henkilöstöä, erityisesti potilailla, joilla on lisäongelmia kuten infektion riski tai potilaan herkkyys keskushermoston vaikutuksille.

Riskiin kuuluvat post-dural puncture -päänsärky, infektiot, verenvädykset, hermovauriot sekä farmakologiset sivuvaikutukset kuten hengitysvajaus tai urinointi- ja kouristusreaktiot. Intratekaalista hoitoa ohjaavat kliiniset käytännöt, tilannekohtaiset riskit sekä potilaan yksilöllinen hoitosuunnitelma.

Historia ulottuu spinaalianestesiasta 1800-luvun lopulle ja intratekaalisen kemoterapian kehitykseen 20. vuosisadan puoliväliin mennessä, jolloin keskushermoston hoitomuotoja voitiin parantaa sekä kivunhallinnassa että taudin etenemisen pysäyttämisessä.