kivunhallinnassa

Kivunhallinta on lääketieteen ala, joka keskittyy kivun lievittämiseen ja toimintakyvyn parantamiseen. Se kattaa sekä akuuttien että kroonisten kiputilojen hoidon ja perustuu biopsykososiaaliseen malliin, jossa kipu nähdään sekä biologisena ilmiönä että psyykkisten ja sosiaalisten tekijöiden yhteisvaikutuksena.

Hoito on yleensä moniammatillista ja tähtää kivun vähenemiseen, toimintakyvyn paranemiseen sekä elämänlaadun kohentumiseen. Käytettyjä keinoja ovat multimodaalinen analgesia sekä sekä lääkkeelliset että ei-lääkkeelliset hoitomuodot. Lääkkeisiin voivat kuulua ei-opioidiset kivunlievittäjät kuten parasetamoli ja NSAID:t sekä harkittavat opioidit lyhyillä käytöillä sekä adjuvanttilääkkeet kuten masennuslääkkeet tai antikonvulsaattit. Tavoitteena on kivun vaikutusten vähentäminen mahdollisimman pienillä haittavaikutuksilla.

Ei-lääkehoidoissa korostuvat fysioterapia, liikuntaohjelmat, painonhallinta sekä psykososiaaliset interventiot kuten kognitiivinen käyttäytymisterapia ja mindfulness. Näillä keinoilla pyritään parantamaan toimintakykyä ja arjen sujumista sekä vähentämään kivun kokemuksen haittoja. Joissain tapauksissa voidaan harkita injektioita tai eräissä tilanteissa neuromodulaatio- tai kirurgisia toimenpiteitä kroonisen kivun hoitamisessa.

Seurantaa ja arviointia pidetään keskeisenä. Käytettyjä arviointimenetelmiä ovat kipuasteikot (esim. NRS tai VAS), sekä toimintakyvyn ja elämänlaadun mittarit. Hoitosuunnitelma laaditaan yhdessä potilaan kanssa; tärkeää on realististen tavoitteiden asettaminen ja potilaan tiedon saaminen hoidon hyödyistä ja riskeistä. Kivunhallinta on osa laajempaa terveydenhuollon palvelujärjestelmää, ja sen saavutettavuus sekä yhdenmukainen hoito ovat jatkuvia haasteita.