immuniteetille

Immuniteetti on kehon puolustusjärjestelmän kyky tunnistaa ja torjua taudinaiheuttajia, kuten bakteereja, viruksia ja sieniä. Se muodostuu sekä yleisestä suojauskerroksesta että kyvystä oppia ja muistaa aiemmat tunkeutujat, mikä nopeuttaa vastetta tulevilla kohtaamilla. Immuniteetti toimii yhteistyössä kudosten, solujen ja veressä kulkevien tekijöiden kanssa.

Synnynnäinen immuniteetti tarjoaa välittömän, yleispätevän suojan. Iho ja limakalvot toimivat ensisijaisina esteinä. Tuhansia soluja, kuten makrofagit, neutrofiilit ja luonnolliset tappajasolut, häätävät tunkeutujia. Komplementtijärjestelmä, sytokiinit ja tulehdusvaste nopeuttavat vastetta, mutta vaste ei ole aivan tarkasti kohdennettu.

Adaptatiivinen immuniteetti tuottaa spesifisiä vastineita, jotka kohdistuvat yksittäisiin taudinaiheuttajiin. B-lymfosyytit tuottavat vasta-aineita ja muistisolut säilyttävät tiedon infektiosta. T-lymfosyytit voivat tappaa infektoituneita soluja tai auttaa B-soluja. Muisti mahdollistaa nopeamman ja voimakkaamman vasteen uudessa kohtaamisessa.

Rokotukset kehittävät adaptiivista immuniteettia opettamalla immuunijärjestelmää tunnistamaan taudinaiheuttajat turvallisesti. Aktiivinen immuniteetti kehittyy sekä infektion että rokotuksen kautta; passiivinen immuniteetti syntyy siirtäessä valmiita vasta-aineita esimerkiksi äidiltä sikiölle tai rokotteista saatavasta immunoglobuliinista. Immuniteetti voi antaa pitkäaikaisen suojan tai rajatun suojan riippuen patogeenistä ja tilasta.

Immuniteettiin vaikuttavat sekä yksilölliset tekijät että elämäntavat: ikä, ravinto, uni, stressi ja liikunta sekä sairaudet ja lääkkeet. Immunivajeet, krooniset sairaudet ja immuunivastetta heikentävät hoidot lisäävät infektiovaaraa. Yksilö- ja yhteisötasolla immuniteetti määrittää terveyden ylläpitoa ja sairauksien ehkäisyä.

Yhteenvetona immuniteetti on monimutkainen, dynaaminen järjestelmä, jonka tehtävä on suojata kehoa taudinaiheuttajilta sekä oppia ja muistuttaa aiemmista kohtaamisista.