ilmaisullisesta

Ilmaisullisesta on suomen kielen ja kielitieteen termi, joka viittaa ilmaisun ja ilmaisullisen, affektiivisen tai asenteellisen puolen piirteisiin kielessä, teksteissä ja esityksissä. Sanaa käytetään sekä kuvaamaan ilmaisullista otetta että viittaamaan siihen, miten puhuttu tai kirjoitettu kieli välittää tunteita, arvoja tai asennoitumista. Ilmaisullinen ominaisuus voidaan nähdä sekä sanallisessa ilmaisussa että nonverbaalisessa viestinnässä.

Etymologisesti sana muodostuu juuresta ilmais- (ilmaisu, ilmaisu) sekä adjektiivin -llinen liitteestä, joka tekee sanasta "ilmaisullinen" tarkoittavan “ilmaisun kaltaisen” tai “ilmaisua koskevan”. Ilmaisullisuus (ilmaisullisuuden käsite) viittaa yleisemmin expressivityyn eli ilmaisun kykyyn välittää merkityksiä ja tunteita. Ilmaisullinen ote taas kuvaa tapaa, jolla teksti tai puhe korostaa tai painottaa nämä expressiiviset piirteet.

Käyttöesimerkkejä ovat ilmaukset kuten "ilmaisullisesta kontekstista" tai "ilmaisullisesta näkökulmasta", joissa on tarkoitus korostaa lisämerkitysten, sävyn tai asenteen huomioimista informaation lisäksi. Ilmaisullinen analyysi esiintyy sekä kielletieteellisissä että kirjallisuudentutkimuksellisissa yhteyksissä, ja siihen liitetään usein retoriikan, prosodian ja rytmin tarkastelu.

Liittyviä käsitteitä ovat ilmaisullisuus, ilmaisu sekä retorinen ja pragmattinen kielitiede. Ilmaisullisuus on osa laajempaa keskustelua kielen merkityssisällöstä ja vuorovaikutuksesta.