Ilmaisullinen

Ilmaisullinen on suomenkielinen adjektiivi, jolla tarkoitetaan ominaisuutta, joka liittyy ilmaisemiseen ja tunteiden sekä merkityksen välittämiseen. Esimerkiksi kielen, puheen, musiikillisen tulkinnan tai eleiden ja ilmeiden kautta välitetty viesti voidaan luonnehtia ilmaisulliseksi. Sanaa käytetään sekä arkisessa kielenkäytössä että tieteellisissä yhteyksissä kuvattaessa ilmaisun vivahteita.

Sana muodostuu sanasta ilmaisu ('expression') ja päätteestä -llinen, jolla luodaan adjektiivi “having the quality of expression”. Tämä tausta heijastaa sitä, että ilmaisullinen kohdistuu erityisesti siihen, miten asioita ilmaistaan ja miten viesti välittyy.

Käyttökentät ovat monina. Kirjallisuudessa ja arvostelussa ilmaisullisuus viittaa kielen ilmaisullisiin keinoihin, kuten intonaatioon, painotuksiin ja rytmiin. Musiikissa ja teatterissa puhutaan usein ilmaisullisesta tulkinnasta tai esitystavasta, jossa paino on tunteiden ja merkityksen välittämisessä. Kasvatustieteissä ilmaisullisuus voi tarkoittaa opetusta, jossa korostetaan oppilaan kykyä ilmaista itseään ja tunteitaan sekä kehittää ilmaisutaitoja. Ilmaisullisuus on usein rinnastettavissa termien ilmaisukyky tai ilmaisuvoima kanssa, mutta painottuu nimenomaan ulkoiseen ilmaisuun.

Esimerkkejä: "Hänen ilmaisullinen puheenvuoronsa sai yleisön reagoimaan." "Tulkinta oli ilmaisullinen ja korosti kappaleen draamaa."