ilmaisullisuus

Ilmaisullisuus on suomenkielinen termi, jolla tarkoitetaan ilmaisun ja viestin välittymisen voimaa ja vivahteikkuutta. Se kattaa kyvyn välittää tunteita, aikomuksia ja merkityksiä niin sanallisesti kuin kehonkielen ja äänenkäytön kautta. Ilmaisullisuus voidaan nähdä sekä tulkinnan että esityksen keskeisenä ominaisuutena.

Taiteissa ilmaisullisuus korostuu erityisesti musiikissa, teatterissa ja tanssissa, mutta se liittyy myös kielen ja kirjallisuuden tulkintaan. Musiikissa ilmaisullisuus kuvaa tulkitsijan kykyä muokata dynamiikkaa, tempoa, artikulointia ja fraseeraa siten, että teoksen tunnelma ja persoona välittyvät kuulijalle. Teatterissa ja tanssissa ilmaisullisuus ilmenee ilmeissä, eleissä, rytmissä ja liikkeen dynamiikassa. Kirjallisessa ja puhuttavassa ilmaisussa se tarkoittaa intonaatiota, painotuksia, rytmiä sekä tavoitetilanteen mukaan tehtyä vaikuttamista.

Ilmaisullisuutta arvioidaan usein subjektiivisesti ja kontekstisidonnaisesti. Puhuttaessa opetuksesta ja koulutuksesta sitä pidetään yhtenä taide- ja kielten opetuksen keskeisistä tavoitteista yhdessä teknisen osaamisen kanssa. Eri koulutusperinteet voivat painottaa ilmaisuvoiman erilaisia ulottuvuuksia, kuten yksilöllistä tulkintaa, ryhmäyhteistyötä tai kerronnallista vaikutusta.