ikääntymiskestävy

Ikääntymiskestävyys on käsite, jolla viitataan yksilön ja yhteiskunnan kykyyn säilyttää toiminta ja hyvinvointi ikääntyessä sekä sopeutua ikääntymiseen liittyviin haasteisiin. Se kattaa sekä biologisen että sosiaalisen sekä infrastruktuurisen valmiuden, jonka avulla voidaan lisätä terveellistä elämäkertaa ja hallita väestön ikääntymisestä aiheutuvia paineita.

Biologisella tasolla ikääntymiskestävyys tarkoittaa kykyä vastustaa ikääntymiseen liittyviä solujen ja kudosten rappeutumisia. Tämän taustalla vaikuttavat mekanismit kuten proteostaasin toiminnan ylläpito, tehokas DNA-vaurioiden korjaus, kontrolloitu solujen vanheneminen, solujen mito­kondrioiden toiminta sekä kroonisen tulehduksen vähäinen taso. Näillä tekijöillä on yhteys fyysisen suorituskyvyn, kognitiivisen toimintakyvyn ja taudinestoissa.

Determinantit

- geneettinen tausta ja genomiset tekijät

- elämäntavat, kuten säännöllinen liikunta, monipuolinen ruokavalio, uni ja tupakoinnin välttäminen

- sosiaaliset, taloudelliset ja ympäristötekijät

- terveydenhuoltojärjestelmän saatavuus ja ennaltaehkäisevä hoito

Mittaaminen ja toimenpiteet

- mittarit: frailisuusindeksi, kävelynopeus, puristusvoima sekä kognitiiviset testit

- toimenpiteet: liikunta (voima ja kestävyys), ravitsemus (riittävä proteiinin saanti ja kokonaisspektri), uni ja stressinhallinta, sosiaalinen osallistuminen sekä kroonisten sairauksien hallinta ja rokotukset

Yhteiskunnallinen näkökulma

Ikääntymiskestävyys on keskeinen osa julkista politiikkaa ja terveydenhuoltoa: se vaikuttaa palveluiden suunnitteluun, asumisen ja liikenteen järjestämiseen sekä taloudelliseen kestävyyteen väestön ikääntyessä. Tutkimus ja investoinnit elinympäristöihin sekä terveyden edistämiseen voivat parantaa sekä yksilön että yhteiskunnan sopeutumiskykyä.