hyötykeskeisyys

Hyötykeskeisyys on ajattelutapa tai lähestymistapa, joka korostaa käytännön hyötyä ja todennettavien tulosten arvoa päätöksenteossa. Se suuntaa arvot ja valinnat siihen, että teot ja vaihtoehdot arvioidaan niiden vaikutusten perusteella: kokonaishyöty tai hyvinvointi tulisi maksimoida, ja haitat sekä kustannukset minimoida.

Käytännön sovelluksia löytyy useilta alueilta. Etiikassa hyödyn perusta on seurauksissa: moraalinen oikeutus pyritään saavuttamaan kokonaisvaltaisen hyödyn maksimoimalla. Politiikassa ja julkisessa hallinnossa työskennellään usein kustannus-hyöty -analyysin kanssa, jossa politiikan vaihtoehtoja punnitaan niiden taloudellisten sekä sosiaalisten vaikutusten perusteella. Suunnittelussa ja teknologiassa korostuvat käytettävyys, tehokkuus ja resurssien säästäminen, liiketoiminnassa taas tulos, kilpailukyky ja arvo.

Suhde toisiin käsitteisiin: hyötykeskeisyys liittyy usein utilitarismiin, joka pitää moraalisen oikeudenmukaisuuden seuraamusten kautta määriteltynä. Suomessa termiä käytetään laajasti kuvaamaan hyötypainotteista ajattelutapaa, eikä aina viitata tarkasti teoreettiseen utilitarismiin.

Kritiikit huomioivat sekä käytännön että eettiset rajoitukset. Välineellistäminen voi umpioida intrinsisiä arvokkaita asioita, kuten oikeuksia tai ihmisarvoa, ja mittaaminen sekä arvojen painotukset voivat olla kulttuurisesti tai kontekstisidonnaisia.

Historia ja tausta liittyvät utilitaristiseen ajatteluun, jossa merkittäviä virtauksia ovat 1700–1800-luvun eurooppalaiset ajattelijat. Hyötykeskeisyyden termi heijastelee yleistä suuntauksia, joissa päätöksiä ohjaa pyrkimys maksimoida hyöty ja minimoida haitat.