kokonaishyöty

Kokonaishyöty on taloustieteessä käytetty käsite, jolla kuvataan yhteiskunnan yleistä hyvinvointia. Se määritellään yleensä yksilöiden hyötyjen summana tai, laajemmassa merkityksessä, yhteiskunnan hyvinvointia kuvaavana sosiaalisen hyvinvoinnin funktio, joka riippuu kunkin henkilön tilanteesta.

Yleisesti kokonaishyötyä maksimoidaan utilitaristisessa mielessä: kokonaishyöty U = u1 + u2 + ... + un. Tällöin paras päätös on se, joka kasvattaa kokonaishyötyä. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää sosiaalisen hyvinvoinnin funktiota F(u1,...,un), jossa eri tekijöille voidaan antaa erilaisia painokertoimia, mikä voi tuottaa erilaisia tuloksia kuin pelkkä summa.

Käsite on keskeinen kustannus-hyötyanalyysissä ja politiikan arvioinnissa: politiikan vaikutuksia arvioidaan usein kokonaishyötyyn perustuen, vaikka käytännön sovelluksissa mittaaminen on haasteellista. Kokonaishyötyä käytetään myös tulostaessa mittareita, kuten nettonhyöty, jossa hyödyt jaetaan kustannusten yli.

Rajoitteet ja kritiikki: hyötyjen mittaaminen ja interpersoonallinen vertailukyvyn oletus ovat kiistanalaisia. Kokonaishyöty voi johtaa tuloksiin, jotka eivät huomioi tulonjakoa tai oikeudenmukaisuutta, ja se saattaa oikeuttaa suuria parannuksia pienelle ryhmälle tai jättää huomiotta vähemmistöryhmien asemaa. Siksi kokonaishyötyä käytetään usein yhdessä muiden eheyttä tukevien mittareiden kanssa.

Tiivistettynä kokonaishyöty on keskeinen käsite welfare-economicsissa, joka kuvaa yhteiskunnan kokonaishyötyä hyötyjen summana tai laajennetun sosiaalisen hyvinvoinnin funktiona, mutta sen sovelluksiin liittyy eettisiä ja mittauskysymyksiä.