huoneilman

Huoneilma, eli sisäilma, tarkoittaa tiloissa vallitsevaa ilman laatua. Sen koostumus ja fysikaaliset olosuhteet – kuten ilmanvaihto, lämpötila ja kosteus sekä ilman epäpuhtaudet – vaikuttavat ihmisten terveyteen, viihtyvyyteen ja työkykyyn. Hyvä huoneilman laatu syntyy sekä riittävästä ilmanvaihdosta että päästöjen hallinnasta.

Keskeisiä sisäilman epäpuhtauksia ovat hiukkaset (PM2,5 ja PM10), haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC), formaldehydi, radon sekä mikrobiologiset epäpuhtaudet ja kosteusvauriot kuten home. Hiilidioksidi (CO2) on usein käytetty indikaattori ilmanvaihdon riittävyydestä; korkeat CO2-pitoisuudet voivat heikentää mukavuutta ja kognitiivista suorituskykyä.

Pääasialliset lähteet ovat rakennusmateriaalit, huonekalut, siivous- ja käyttötavat sekä lämmitys- ja keittolaitteet. Ulkoinen ilma sekä ilman virtaukset tuovat lisäksi epäpuhtauksia. Kosteus ja rakennusvauriot voivat edistää homeen ja mikrobien kasvua.

Terveyshaitat voivat ilmetä silmien, nenän ja kurkun ärsytyksenä, päänsärynä ja hengitysteiden oireina; pitkäaikainen altistuminen voi lisätä sairauksien riskiä. Kansainväliset ohjeistukset suosittelevat tavoitearvoja, kuten CO2-pitoisuuden pysymistä kohtuullisella tasolla (yleisesti alle noin 1000 ppm) sekä riittävää hiukkas- ja VOC-pitoisuuksien hallintaa.

Parantaminen perustuu ilmanvaihdon parantamiseen, päästöjen hallintaan, kosteuden säätelyyn (40–60 % RH), ilmanpuhdistukseen tarvittaessa sekä säännölliseen huoltoon. Tupakointi sisätiloissa on suuri riskitekijä huoneilman laadulle.