CO2pitoisuudet

CO2-pitoisuudet tarkoittavat hiilidioksidin määrää tietyssä ympäristössä. Ne ilmaistaan yleisimmin osamäärinä ilmassa, ppm (miljoonasosina), tai harvemmin prosenttiosuutena. CO2-pitoisuudet voivat koskea ulkoilmaa, alueellisia ilmakehän kerroksia tai sisätiloja, ja niitä mitataan sekä jatkuvasti että kertamittauksina.

Globaalisti esiteolliselta ajalta lähtien ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on noussut noin 280 ppm:sta nykyisiin noin 420–430 ppm:iin. Kasvun taustalla ovat fossiilisten polttoaineiden poltto, sementin valmistus sekä maankäytön muutokset. Pitkät mittaussarjat, kuten Mauna Loa -observatorion ja ICOS-verkoston seurannat, sekä maan- ja meriekosysteemien hiilen kierto, antavat kontekstin. Pitoisuudet vaihtelevat vuodenaikojen mukaan: kasvukaudella kasvillisuus sitoo hiiltä ja pitoisuudet voivat laskea.

Ulkoilman CO2-pitoisuus on noin 400 ppm, ja sisätiloissa pitoisuudet ovat usein 600–1000 ppm, riippuen tilan koosta, ihmisten määrästä ja ilmanvaihdosta. Korkeat sisätilan pitoisuudet voivat viitata riittämättömään ilmanvaihtoon. Eri alueilla pitoisuudet voivat poiketa toisistaan kaupungin keskustoissa verrattuna maaseudulle.

CO2 on merkittävä kasvihuonekaasu, ja sen lisääntyminen ilmakehässä on keskeinen tekijä ilmaston lämpenemisessä. Ilmakehän pitoisuuksien nousu vaikuttaa sekä ilmastoon että merien hiilidioksidivaihteluun ja happamoitumiseen. Pitoisuuksia seurataan ilmastonmuutoksen tutkimuksessa ja niitä käytetään osana päästöihin sekä ilmastopolitiikkaan liittyviä arvioita ja suunnittelua.