hormesisilmiöön

Hormesisilmiö, usein kutsuttu lyhyesti hormesis, tarkoittaa biphasista annosvastetta: matalilla annoksilla stressorista voidaan saada hyödyllisiä, sopeutumista edistäviä vaikutuksia, kun taas suurilla annoksilla on haitallinen tai tappava vaikutus. Ilmiön piirteet on havaittu sekä solutasolla että kokonaisvaltaisessa eliössä.

Ilmiö on todettu monilla elämän tasoilla ja useissa konteksteissa, kuten ionisoiva säteily, kemialliset aineet, lämpöshokki, melkoisen stressin aiheuttama vaste sekä elämäntapoihin liittyvät tekijät kuten kalorirajoitus ja säännöllinen liikunta. Esimerkiksi matalat säteilyannokset voivat kiihdyttää solujen DNA-korjaus- ja antioksidanttijärjestelmiä, kun suuremmat annokset vaurioittavat DNA:ta ja aiheuttavat soluvaurioita. Kalorirajoituksen ja kohtalaisen liikunnan on lisäksi osoitettu voivan parantaa stressin sietokykyä ja terveyttä joillakin malleilla.

Mekanismin taustalla puhaltavat esiin solutasoiset stressivasteet ja signaalireitit, kuten Nrf2-, FOXO- ja p53-polut sekä mitokondrioiden toiminta. Näiden avulla solut voivat lisätä antioksidanttien tuotantoa, parantaa proteiinien laatua sekä vahvistaa vasteita hapetusstressiin ja vaurioihin.

Kritiikki ja rajoitteet ovat olennaisia: hormesis ei ole universaali ilmiö, ja tulokset voivat olla riippuvaisia yksilöstä, organismista, stressorista ja annosvaiheesta. Joidenkin kriitikoiden mukaan tulkinta voi olla alttiina julkaisutuskoon ja menetelmällisille eroille. Siksi hormesisin merkitystä riskinarvioinnissa ja terapiassa tarkastellaan edelleen varoen.

---