säteilyannokset

Säteilyannos on määrällinen kuva ionisoivan säteilyn aiheuttamasta energiansiirrosta aineeseen tai ihmiskehossa. Yleisimmät mittayksiköt ovat gray (Gy) absorbed dose ja sievert (Sv) käytettyjä annosmittoja, jotka eivät ole suoraan yhtä suuria: Gy mittaa energiankulutusta kg kohden, kun Sv kuvaa biologisia vaikutuksia.

Absorbed dose (Gy) kuvaa, kuinka paljon energiaa on imeytynyt aineeseen. 1 Gy on yhtä kuin 1 joule per kilogramma. Equivalent dose (Sv) ottaa huomioon säteilyn laatutekijän, joten H_t = D_t × w_r, missä w_r on säteilyn laatutekijä (esimerkiksi X- ja gamma-säteille yleensä noin 1, alfa-säteille ja neutroneille suuremmat arvot).

Effective dose (Sv) yhdistää kudosten herkkyyden ottaen huomioon kunkin kudoksen vaikutus, eli H_t × w_t ja summataan kaikille tkille. Näin voidaan arvioida kokonaisriskiä henkilölle ottaen huomioon sekä annos että altistuksen kohde.

Tyypillisiä arvoja ja lähteitä: luonnollinen taustasäteily on noin 2–3 mSv vuodessa maailmanlaajuisesti. Lääketieteelliset kokeet voivat tuottaa kymmeniä mSv:ä vuodessa tai enemmän yksittäisestä tutkimuksesta (esim. röntgen- tai CT-kuvat). Työperäinen altistus on usein rajaikä 20 mSv vuodessa keskimäärin viiden vuoden ajanjaksolla, yleisön rajana pidetään noin 1 mSv vuodessa; rajat vaihtelevat maittain ja säädöksittäin.

Turvallisuus ja sääntely perustuvat periaatteisiin aika, etäisyys ja suojautuminen sekä annoksiin liittyvien riskien minimointi. Tutkittua riskiä tulkitaan käyttäen monimutkaisempia riskimalleja, ja pienet annokset voivat lisätä stohastisia riskejä käyttäen oletettua lineaarista yhteyttä.