hingamissüsteemis

Hingamissysteemi on elintoiminto, jonka tehtävä on hapen ottaminen ilmasta verenkiertoon ja hiilidioksidin poistaminen elimistöstä. Se kattaa sekä ilmavien reittien rakenteet että keuhkot sekä hengityslihasten toiminnan, jotka mahdollistavat ilmanvaihdon.

Hingamisteet ja elimet muodostavat järjestelmän kolme osaa: hengitystiet, keuhkot ja hengityslihaksisto. Ylähengitystiet ohjaavat ilman kulun nenäontelon ja nielun kautta kohti keuhkoja. Alahengitystiet koostuvat henkitorvesta sekä keuhkoputkista, jotka haarautuvat pienempiin keuhkoputkiloihin. Keuhkojen sisällä tapahtuvan kaasunsiirron tapahtumapaikka sijaitsee keuhkorakkuloissa, eli alveoleissa, joiden seinät ovat hyvin ohuita. Pallea ja kylkilihaksia lasketaan mukaan hengityslihaksiksi, jotka mahdollistavat ilman virtaamisen sisään ja ulos keuhkoista.

Fysiologisesti hengitysjakso koostuu sisäänhengityksestä (ventilaatio) ja uloshengityksestä. Alveolaarisessa kaasunsiirrossa happi siirtyy verenpunasoluihin, ja hiilidioksidi poistuu verestä ulos keuhkoihin uloshengityksen yhteydessä. Hapenkuljetus verenkiertoon tapahtuu pääasiassa hemoglobiinin avulla. Hengityksen säätely tapahtuu aivorungon hengitysrytmikeskusten ja kemoreseptorien kautta, jotka reagoivat veren CO2- ja O2-tasoihin sekä pH-arvoon.

Terveydellisesti hingamissysteemiin liittyy monia sairauksia, kuten astma, COPD, keuhkokuume ja keuhkolääkärin ongelmat. Diagnoosia arvioidaan usein spirometrialla, röntgenkuvilla ja rinta- tai elektronisella oximetrialla; hoitomuotoihin kuuluvat inhalaattorit, lisähappi ja useita tukitoimia sekä vaikeissa tapauksissa keuhkojen tai hengityslaitteiden ventilaattio. Hingamissysteemi on elintärkeä osa aineenvaihduntaa, homeostaosia ja puhetta sekä vuorovaikutuksessa verenkierron ja immuunijärjestelmän kanssa.