hiilidioksidinkeräysmenetelmiä

Hiilidioksidinkeräysmenetelmät, usein lyhennettynä CCS (Carbon Capture and Storage), viittaavat teknologioihin, joilla hiilidioksidia (CO2) voidaan eristää ja varastoida. Tavoitteena on vähentää ilmakehään pääsevän hiilidioksidin määrää, joka on merkittävä kasvihuonekaasu. Menetelmiä voidaan jakaa karkeasti kolmeen päätyyppiin: ennen palamista tapahtuva keräys, jälkeenpalamisen keräys ja suora ilmankeräys.

Ennen palamista tapahtuva keräys eristää hiilidioksidin polttoaineseoksesta ennen sen palamista. Tämä tehdään tyypillisesti käyttämällä kaasutusta, jossa polttoaine muunnetaan ensin synteesikaasuksi, joka sisältää pääasiassa hiilidioksidia ja vetyä. Tämän jälkeen hiilidioksidi erotetaan synteesikaasusta.

Jälkeenpalamisen keräys eristää hiilidioksidin savukaasuista sen jälkeen, kun polttoaine on poltettu. Yleisin menetelmä on absorbointi, jossa savukaasut johdetaan nesteen läpi, joka sitoo hiilidioksidin. Yleisimpiä absorbentteja ovat amiiniliuokset. Muita menetelmiä ovat adsorptio ja membraaniprosessit.

Suora ilmankeräys (Direct Air Capture, DAC) pyrkii poistamaan hiilidioksidia suoraan ilmakehästä. Nämä menetelmät käyttävät erilaisia kiinteitä tai nesteaineita, jotka sitovat hiilidioksidia ilmasta. Kerätty hiilidioksidi voidaan sitten joko varastoida maan alle tai käyttää uudelleen teollisissa prosesseissa.

Kerätty hiilidioksidi voidaan varastoida pysyvästi esimerkiksi syviin maanalaisiin muodostumiin, kuten käytetyt öljy- ja kaasukentät tai suolaveden pohjakerrokset. Varaston tulee olla geologisesti vakaa, jotta hiilidioksidi pysyy siellä turvallisesti. Hiilidioksidia voidaan myös hyödyntää erilaisissa sovelluksissa, kuten kemianteollisuudessa, ruoan ja juoman valmistuksessa tai polttoaineiden tuotannossa.

---