Hiilidioksidinkeräysmenetelmät

Hiilidioksidinkeräysmenetelmät, lyhenteeltään CCS (Carbon Capture and Storage), ovat teknologioita, joiden avulla hiilidioksidia (CO2) voidaan erottaa savukaasuista tai suoraan ilmakehästä. Kerätty hiilidioksidi voidaan sitten kuljettaa ja varastoida turvallisesti maan alle geologisiin muodostumiin, kuten käytettyihin öljy- ja kaasukenttiin tai syviin suolavesi-akvifereihin. Tavoitteena on estää hiilidioksidin pääsy ilmakehään ja siten hillitä ilmastonmuutosta.

Menetelmiä on useita, ja ne voidaan jakaa karkeasti kolmeen päätyyppiin: etukäteispoltto (pre-combustion), jälkipoltto (post-combustion) ja suora ilmankeräys (direct air capture, DAC). Etukäteispoltossa polttoaine muunnetaan synteesikaasuksi, josta hiilidioksidi erotetaan ennen palamista. Jälkipolttomenetelmissä hiilidioksidi erotetaan voimalaitosten tai teollisuuslaitosten savukaasuista polttoprosessin jälkeen. Suora ilmankeräys sen sijaan poistaa hiilidioksidia suoraan ympäröivästä ilmasta käyttäen kemiallisia liuoksia tai kiinteitä materiaaleja.

CCS-teknologioiden käyttö voi vähentää merkittävästi päästöjä erityisesti energiaintensiivisillä teollisuudenaloilla, kuten sementin- ja teräksentuotannossa, sekä fossiilisten polttoaineiden käytöstä sähköntuotannossa. Teknologian skaalaaminen ja kustannustehokkuus ovat kuitenkin edelleen haasteita, ja sen pitkän aikavälin turvallisuus ja ympäristövaikutukset vaativat jatkuvaa seurantaa ja tutkimusta. Lisäksi energiankulutus itse keräysprosesseissa voi olla merkittävää.