hiilenkierrossin

Hiilen kierto, tai hiilen kiertokulku, on Maapallon järjestelmien välisen hiilen siirtymisen ja varastoitumisen kokonaisuus. Se kuvaa, miten hiili liikkuu ilmakehästä, vesistöistä, biosfääristä ja litosfäärästä toisiin sekä miten prosessit kuten fotosynteesi ja hajotus vaikuttavat tämän kierron tasapainoon.

Pääasialliset hiilen varastot ovat ilmakehä, biomassan ja maaperän hiilivarastot sekä meret ja niiden sedimentit. Pitkäaikaiset varastot löytyvät kivistä ja sedimentistä sekä fossilisista polttoaineista, kun taas lyhytaikaiset kiertokulut tapahtuvat päivittäin ja vuosittain ilmakehän, kasviston ja vesistöjen välillä.

Keskeiset prosessit ovat fotosynteesi, jossa kasvit ja mikrobieläimet sitovat CO2:ta orgaaniseksi materiaaliksi; hengitys ja hajotus, jotka palauttavat CO2:ta ilmakehään ja maaperään; sekä ilmakehän ja merien välinen CO2-vaihto. Merissä tapahtuu lisäksi liukenemista ja kemiallisia muutoksia, sekä biologinen pumppaus, joka siirtää hiiltä syvemmille vesikerroksille, ja fysikaalinen pumppaus, joka liittyy merivirtoihin ja veden kiertoon. Pitkän aikavälin hiilivarastot syntyvät sedimentaatiossa ja fossiilisten aineksien kertomissa kerrostumissa.

Ihmisen toiminta, kuten fossiilisten polttoaineiden Poltto, metsien hävittäminen ja sementin tuotanto, on lisännyt ilmakehän CO2-pitoisuutta ja siten vaikuttanut hiilen kiertoon sekä ilmastonmuutokseen. Hiilen kierto on keskeinen osa ilmaston säätelyä, meren kemiaytoa ja useiden ekosysteemien toimintaa.