heuristiikkapohjaiset

Heuristiikkapohjaiset menetelmät ovat ongelmanratkaisun ja päätöksenteon lähestymistapoja, jotka nojaavat heuristiikkaan eli sääntöihin, kokemukseen ja käytännön harkintaan. Niiden tarkoituksena on löytää hyvä riittävä ratkaisu nopeasti, eikä taata optimaalisuutta. Siksi ne soveltuvat usein tilanteisiin, joissa täydellinen ratkaisu olisi laskennallisesti epäkäytännöllinen tai liian hidasta.

Sovellusalueet kattavat tietojenkäsittelyn, tekoälyn, optimoinnin sekä suunnittelun. Esimerkkejä ovat A*-algoritmi, joka käyttää heuristista arviota kohtuullisen reitin löytämiseksi, ja hill climbing -menetelmät, jotka parantavat ratkaisua tekemällä paikallisia parannuksia. Laajasti käytettyjä ovat myös metaheuristiikat kuten geneettiset algoritmit, tabu-haku ja muurahaiskoloniaoptimointi. Heuristiikoita hyödynnetään myös ihmisten päätöksenteon tukemisessa, kuten käyttöliittymien heuristinen arviointi Nielsenin heuristiikkojen kautta.

Ominaisuuksiin kuuluu nopeus, joustavuus ja kyky soveltaa ratkaisuja erilaisiin ongelmiin, mutta niihin liittyy rajoitteita: ratkaisut eivät ole aina optimaalisia, ne voivat jäädä paikallisiin maksimoihin tai alisuoriutua tietyissä konteksteissa. Siksi heuristiikkaa käytettäessä on tärkeää arvioida oletukset, dokumentoida tavoitteet ja harkita hybridiä, jossa heuristiikkaa täydentävät eksaktit menetelmät tai datapohjaiset validoinnit.