heuristiikkaa

Heuristiikka on kognitiivinen lähestymistapa, jossa ongelman ratkaisu tai päätöksenteko nopeutetaan käyttämällä yksinkertaisia sääntöjä ja hyväksi todettuja pelisääntöjä sen sijaan, että sovellettaisiin täydellistä, dataan perustuvaa laskentaa. Tämä lähestymistapa tähtää nopeasti kelvolliseen ratkaisuun käytännön tilanteissa, joissa tiedot ovat epätäydellisiä tai muuttuvia.

Termi juontaa kreikan sanasta heuriskein, "löytää, keksiä". Heuristiikkaa on käytetty laajalti sekä kognitiivisessa psykologiassa että tekoälyssä ja optimoinnissa. Tutkijat kuten Amos Tversky ja Daniel Kahneman ovat kartoittaneet, miten heuristiikat voivat johtaa harhoihin tai vinoumiin, kun taas Herbert A. Simonin rajoitettu rationaliteetti korostaa käytännön päätöksenteon rajoja. Siksi heuristiikat nähdään sekä hyödyllisinä että potentiaalisesti virheellisinä.

Erotus standardeihin päätöksentekotapoihin. Saatavuus-, edustavuus- ja ankkurointi-heuristiikat ovat esimerkkejä yleisistä mekanismeista. Saatavuus perustuu siihen, miten helposti asia muistetaan; edustavuus havainnollistaa yleisyyksiä; ankkurointi asettaa alkuarvon, jota myöhemmin säädetään. Heuristiikkoja sovelletaan sekä ihmisten arkipäätöksissä että algoritmeissa ja suunnittelussa, esimerkiksi hakualgoritmeissa, suositusjärjestelmissä ja päätöksentekotyökaluissa.

Rajoitteet: heuristiikat voivat johtaa systemaattisiin virheisiin epävarmuuden vallitessa ja ne ovat usein kontekstisidonnaisia. Ne eivät takaa optimaalista ratkaisua, vaan tarjoavat nopean, käytännöllisen lähestymistavan, jonka tarkkuus riippuu tehtävästä ja tiedon laadusta. Käyttötilanteesta riippuen niillä voi olla suuri käytännön arvo tai ne voidaan huomioida suunnittelussa, jotta päätöksentekoa voidaan tukea.