Heuristiikoita

Heuristiikka on ongelmanratkaisun ja päätöksenteon käytännöllisten menetelmien kokonaisuus, joka perustuu kokemukseen ja sääntöihin sen sijaan, että pyrittäisiin aina optimaaliseen ratkaisuun. Kun puhutaan heuristiikoista, viitataan useisiin tällaisiin menetelmiin eri konteksteissa. Näiden keinojen tarkoituksena on löytää riittävän hyvä ratkaisu nopeasti ja vaivattomasti.

Tietotekniikassa ja tekoälyssä heuristiikat auttavat etsimään ratkaisuja nopeammin kuin täydellinen tutkiminen. Ne ohjaavat hakua, arviointia ja päätöksiä suurissa tai monimutkaisissa ongelmissa siten, että tulokset ovat käytännöllisiä ajassa ja resursseissa huomioiden. Esimerkkejä ovat A*-algoritmin heuristiikka sekä yleiset lähestymistavat kuten hill climbing ja beam search.

Kognitiotieteessä ja psykologiassa heuristiikat ovat nopeasti käytettäviä mielensisäisiä sääntöjä, jotka nopeuttavat arviota ja päätöksiä mutta voivat johtaa virheisiin ja vinoumiin. Tunnettuja esimerkkejä ovat saatavuusharha, edustavuusharha ja kiinnittyminen; satisficing eli tyydytys kuvaa ratkaisun valintaa, joka on riittävän hyvä, mutta ei paras.

Hyödyt ja rajoitteet: heuristiikat tarjoavat nopeutta, joustavuutta ja skaalautuvuutta, mutta voivat tuottaa suboptimaalisen tai vinoutuneen lopputuloksen. Toimivuus riippuu kontekstista sekä käytettävissä olevan tiedon laadusta ja määrästä.

Historiallisesti termi juontaa kreikkalaisesta sanasta heuriskein, "löytää". Heuristiikoita hyödynnetään laajasti sekä tieteessä että käytännössä suunnittelussa, koulutuksessa ja ohjelmistokehityksessä.