heuristiikka

Heuristiikka tarkoittaa ongelmanratkaisussa ja päätöksenteossa käytettyjä keinoja, jotka nopeuttavat prosessia ja tuottavat riittävän hyvän ratkaisun tilanteissa, joissa täysin oikeaa vastausta ei ole helposti saatavilla tai ajanpuitteet ovat rajoitetut. Sanaa käytetään sekä kognitiivisessa psykologiassa että tietojenkäsittelytieteessä. Etymologisesti heuristiikka tulee kreikan sanasta heuriskein, löytää; käytännössä se viittaa oppi- ja sääntökeskeisiin menetelmiin, jotka ohjaavat ajattelua kohti todennäköisiä ratkaisuja sen sijaan, että tutkittaisiin kaikkia mahdollisuuksia systemaattisesti.

Kognitiivisessa kontekstissa heuristiikat ovat ihmisen mielessä tapahtuvia nopeita, kertakäyttöisiä päätös- tai arviointityylejä. Esimerkkejä ovat saatavuushypoteesi (todennäköisyyksiä arvioidaan sen perusteella, kuinka helposti asiat mieleen tulevat), edustavuushypoteesi (jatkuvat ominaisuudet viittaavat tiettyyn luokkaan) sekä ankkurointi ja säätö (alustusluku ja sen jälkeen korjaaminen). Nämä voivat nopeuttaa päätöksiä, mutta johtaa myös systemaattisiin virheisiin ja vinoumiin.

Tietojenkäsittelytieteessä ja tekoälyssä heuristiikka viittaa menetelmiin, jotka löytävät hyviä ratkaisuja tutkimattuun tilaan ilman täydellistä läpikäyntiä. Esimerkiksi heuristiset funktiot ohjaavat etsintää kohti lupaavimpia solmuja, ja hill climbing tai simulated annealing käyttävät sääntöjä, joilla lähestytään optimaalisia ratkaisuja. Käytännössä heuristiikka lisää suunnittelun ja laskennan tehokkuutta, mutta antaa harvoin takuun optimaalisuudesta.

Arvostelu: heuristiikan etuna on nopeus, skaalautuvuus ja käytännön tulokset monissa sovelluksissa, mutta haittoina voivat olla virheellinen päätöksenteko, vinoumat ja mahdollisuus, ettei ratkaisu ole optimaalinen.