hematopoieesissa

Hematopoieesi tarkoittaa veren solujen muodostumista, uuttamista ja ylläpitoa elimistössä. Prosessi käynnistyy kehityksen varhaisvaiheissa mesodermistä peräisistä hematopoieettisista kantasoluista, jotka erilaistuvat kahteen päälinjaan: myeloidiin ja lymfoidiin. Myeloidinen linja tuottaa punasoluja (eritropoeesi), granulosyyttejä sekä monosyytejä ja verihiutaleita ( trombopoieesi). Lymfoidinen linja johtaa B- ja T-lymfosyytteihin sekä luonnollisiin tappajasoluihin (NK-soluihin) ja muihin lymfoyytteihin.

Sikiöaikana verisolut syntyvät aluksi maksassa ja pernassa, ja myöhemmin luuytimet ottavat päävastuun veren solujen muodostamisesta. Iäkkäillä ja aikuisilla luuydin on pääasiallinen muodostumispaikka, mutta joissakin tilanteissa muita soluja voidaan tuottaa myös ekstrahepaattisesti (esimerkiksi sosiaalisissa poikkeustilanteissa).

Hematopoieesia säätelee joukko kasvutekijöitä ja hormoneja. Eritropoeesiaa edistää erythropoietiini (EPO), trombopoieesiaa trombopoietiini (TPO) sekä useat interleukiinit ja kasvutekijät. Granulopoieesiä ja muiden leukosyyttien tuotantoa säätelevät esimerkiksi G-CSF ja GM-CSF. Nämä tekijät toimivat osana luuytimen kasvualustaa, ts. niihin liittyvää tukisolu- ja rakenteellista ympäristöä.

Kliininen huomio hematopoieesistä kattaa verikokeet, kuten täydellisen verenkuvan ja retikulosyyttien määrän, sekä luuytimen biopsoin tarvittaessa. Poikkeavuudet voivat ilmetä anemia, leukemiat, lymfoomat tai myelodysplastiset oireet, joihin liittyy solujen määrän tai laadun poikkeavuuksia.