haihdutusmenetelmät

Haihdutusmenetelmät, eli tislausmenetelmät, ovat erotusmenetelmiä, joissa nesteen koostumusta voidaan muuttaa hyödyntämällä kiehumispisteiden eroja. Neste lämmitetään, jolloin komponentit haihtuvat; höyry tiivistyy jäähdyttimessä ja tisle kerätään erilliseen astiaan. Prosessi voidaan toteuttaa paineen ja lämpötilan hallinnalla, mikä vaikuttaa erottuvuuteen ja energiankulutukseen.

Keskeiset tislausmenetelmät ovat yksinkertainen tislaus, fraktioiva tislaus, höyrytislaus sekä alipaineinen tislaus. Yksinkertainen tislaus on perusmenetelmä, jossa neste lämmitetään ja sen höyry tiivistetään; se soveltuu suurten kiehumispiste-erojen erotteluun, mutta ei välttämättä hyvää erotusta vaativissa seoksissa. Fraktioiva tislaus käyttää tislauskolonnia, jossa kiertäviin molekyyleihin vaikuttavilla pakkaamilla parannetaan erottuvuutta; kolonnin avulla voidaan toistaa haihdutuksen ja tiivistymisen vaiheita, mikä on tarpeen kun kiehumispisteet ovat lähellä toisiaan. Höyrytislaus käyttää höyryä lämpösyöttönä, mikä sopii lämpöherkille yhdisteille ja helposti hajuttomille aineille, kuten eteerisille öljyille. Alipaineinen tislaus alentaa kiehumispistettä paineen pienentämisen avulla, mikä on hyödyllistä herkille aineille ja suurille molekyylipainoisille yhdisteille.

Lisämenetelmät, kuten azeotrooppinen tislaus ja ekstraktiotislaus, käsittelevät tilanteita, joissa seokset muodostavat azeotropia tai joissa kolmas aines lisätään erottelun helpottamiseksi. Käytännössä tislautumiselle valitaan sopiva menetelmä seoksen koostumuksen, lämpöherkkyyden ja halutun puhtauden mukaan. Sovelluksia ovat laboratoriotutkimukset, kemianteollisuus, öljy- ja elintarviketeollisuus sekä vedenpuhdistus.