Lisämenetelmät

Lisämenetelmät tarkoittavat tutkimus- tai arviointiprosessissa käytettyjä täydentäviä tekniikoita, mittauksia tai lähestymistapoja, jotka tukevat tai täydentävät ensisijaisia menetelmiä. Niiden tarkoituksena on kerätä lisätietoa, vahvistaa tulosten luotettavuutta ja mahdollistaa tulosten triangulaation. Lisämenetelmät voivat parantaa tutkimuksen validiteettia sekä tarjota syvällisempää ymmärrystä tutkimuskohteesta.

Käyttökohteita ovat muun muassa tieteellinen tutkimus, arviointi ja laadunvarmistus sekä koulutus- ja hallintokontekstit. Ne sopivat tilanteisiin, joissa yhden menetelmän rajoitukset voivat heikentää päätelmiä tai jossa eri näkökulmat täydentävät toisiaan.

Tyypillisiä lisämenetelmiä ovat triangulaatio, eli eri menetelmien tulosten vertaaminen ja yhteen sovittaminen; lisähaastattelut tai -kyselyt; havainnointi ja dokumenttianalyysi; sekä kokeelliset lisätestit tai validointimittarit. Käyttö on yleistä sekä kvalitatiivisessa että kvantitatiivisessa tutkimuksessa.

Edut ovat paremman luotettavuuden ja vahvemman tulkinnan mahdollistaminen sekä virheiden tunnistaminen. Rajoitteita ovat lisäaika, kustannukset ja mahdollinen datan ristiriitaisuus, joka vaatii huolellista analyysia ja selkeää raportointia.

Esimerkki: monimetodinen tutkimus, jossa kyselyt keräävät laajaa määrällistä dataa ja syvät haastattelut valaisevat motiiveja sekä kontekstia, jolloin tulokset ovat sekä tilastollisesti että sisällöllisesti perusteltuja.