haastattelurakenteita

Haastattelurakenteet ovat suunnittelun ja toteutuksen malleja, joiden mukaan haastattelut etenevät. Ne määrittelevät kysymysten muodon, järjestyksen sekä vuorovaikutuksen tavan, ja niiden avulla kerätään tietoa sekä mahdollistetaan vertailtavuus. Yleisesti käytössä on kolme päätyyppiä: strukturoitu, puolistrukturoitu ja epästrukturoitu haastattelu.

Strukturoitu haastattelu: Kaikki kysymykset esitetään samassa järjestyksessä, ja vastaukset pisteytetään ennalta määriteltyjen kriteerien mukaan. Tämä malli on toistettava ja vertailtavissa, ja sitä käytetään usein suurissa tutkimuksissa sekä rekrytoinnissa, joissa johdonmukaisuus on keskeistä. Rajoitteena on vähäinen joustavuus ja kontekstin huomioimisen mahdollisuus.

Puolistrukturoitu haastattelu: Pääkysymykset ovat ennalta määritettyjä, mutta haastattelija voi esittää lisäkysymyksiä haastateltavan vastauksista riippuen. Tämä yhdistää rakenteisuuden ja syvällisen tiedon keruun, ja sitä käytetään yleisesti kvalitatiivisessa tutkimuksessa sekä työnhaussa.

Epästrukturoitu haastattelu: Keskustelu on pääosin avoin teemoiltaan, eikä ennalta laadita kattavaa kysymyspatteria. Haastattelija ohjaa keskustelua seuraten haastateltavan kertomusta ja tarjoaa tilaa odottamattomille näkökulville. Tämä rakenne mahdollistaa syvät kontekstit ja muuttujien kartoittamisen, mutta vaatii taitavaa haastattelijaa sekä perusteellista analyysia.

Kysymystekniikat ja prosessi: Haastattelussa käytetään sekä avokysymyksiä että suljettuja kysymyksiä, lisäksi voidaan hyödyntää tarkentavia lisäkysymyksiä ja erilaisia arviointi- tai lukumenetelmiä. Valmistelu sisältää tavoitteiden määrittelyn, kysymyspakettien laatimisen ja harjoittelun. Toteutuksessa tärkeää on luottamuksen rakentaminen, tietosuoja ja suostumuksen selkeys. Analyysissä vastaukset koodataan ja tulkitaan rakenteellisesti.

Käyttöalueet: Haastattelurakenteita käytetään laajasti tutkimuksessa, rekrytoinnissa sekä journalismissa. Oikea rakenne riippuu tavoitteista, kontekstista ja kohdeyleisöstä.