glukoseitasoihin

Glukoositasot viittaavat veren glukoosin, eli verensokerin, määrään. Ne ovat keskeisiä kehon energiatasapainon ylläpidossa ja ne ovat olennaisia diabetes- ja hypoglykemian diagnosoinnissa sekä hoidon seurannassa.

Glukoseitasojen mittaamiseen käytetään useita menetelmiä ja yksiköitä. Yleisimpiä ovat mmol/l ja mg/dl. Paasto- tai paastoglukoosi (FPG) mittaa verensokerin arvoa paaston jälkeen, kun taas 2-tunnin glukoosinkoe OGTT arvioi sokerin nousua kolmen tunnin aikana annostellun sokerin jälkeen. Satunnainen verensokeri antaa arvon riippumatta viimeisimmästä ruokailusta. HbA1c antaa keskimääräisen glukoositason viimeisten noin 2–3 kuukauden ajalta. Nykyisin käytetään myös jatkuvaa glukoosiseurantaa CGM:ää, jonka avulla voidaan seurata glukoositasojen vaihtelua reaaliajassa.

Normaalit ja poikkeavat arvot vaihtelevat ohjeistuksesta riippuen, mutta yleisiä suuntaviivoja ovat seuraavat. Paastoglukoosin normaalialue on noin 3,9–5,5 mmol/l (70–99 mg/dl). Paastoarvot 5,6–6,9 mmol/l viittaavat pitkäaikaisen glukoosiansaarian riskin eli prediabetekseen, ja arvo ≥7,0 mmol/l viittaa diabetekseen. 2 tunnin OGTT: normaali alle 7,8 mmol/l; prediabetes 7,8–11,0; diabetes ≥11,1. HbA1c: normaali alle 5,7 %; prediabetes 5,7–6,4 %; diabetes ≥6,5 %. Rajat voivat vaihdella ohjeistuksesta ja erityisryhmien, kuten raskaana olevien, seurannassa käytetään erilaisia kriteerejä.

Merkitys ja tekijät: Glukoositasot voivat muuttua ruokavalion, liikunnan, painonhallinnan, stressin, sairauden sekä lääkityksen vaikutuksesta. Pitkäaikaisesti korkeaksi jääneet glukoositasot voivat lisätä diabeteksen ja sen komplikaatioiden riskiä; matalat tasot voivat aiheuttaa hypoglykemiaa.

Seuranta ja hallinta: Tavoitteena on yleensä tasaisen ja turvallisen verensokerin ylläpito ruokavalion ja liikunnan avulla sekä tarvittaessa lääkityksellä. Koti-seuranta, verensokerin mittaus sekä CGM tarjoavat tietoa arvojen vaihteluista ja ajoituksesta.