fluoroinnissa

Fluorointi on kemiallinen prosessi, jossa fluororiatomit lisätään yhdisteeseen. Tavoitteena on usein korvata vety fluorilla tai lisätä fluoriryhmä molekyyliin. Fluoroinnin vaikutukset voivat muuttaa muun muassa molekyylin vakautta, lipofilisyyt, sekä biologista aktiivisuutta.

Menetelmät fluoroinnille ovat moninaisia. Suora fluorointi käyttää fluorikaasua F2 ja on usein energia- ja turvallisuusvaatimuksiltaan vaativaa. Elektrofiliinen fluorointi perustuu fluoriyhdisteisiin, jotka luovuttavat F+-ionin vasteeseen, kun taas nukleofellinen fluorointi hyödyntää fluori-ioneja reagoivien kohteiden kanssa. Yleisimmät fluorointireagenssit ovat F2, SF4 ja XeF2 sekä organofluorointireagenssit kuten NFSI ja Selectfluor.

Sovellukset fluoroinnissa ovat laajat. Sen avulla valmistetaan organofluoriyhdisteitä, joita käytetään lääkeaineissa, agrokemikaaleissa ja monissa teollisissa materiaaleissa. Yksi tunnetuimmista esimerkeistä on PTFE:n (teflon) valmistus tetrafluorieteen polymeroinnilla. Fluorointi voi myös parantaa joidenkin lääkkeiden ominaisuuksia, kuten bioaktiivisuutta ja farmakokinetiikkaa.

Turvallisuus ja ympäristö: Fluorikaasut ovat erittäin reaktiivisia ja korroosiokykyisiä, minkä vuoksi fluorointiprosessit vaativat erityisiä tiloja, suojavarusteita ja huolellista käsittelyä. Jotkin pysyvät fluoriyhdisteet voivat kertyä ympäristöön ja vaikuttaa terveyteen, mikä on säädelty tiukasti.