farmakokineettikan

Farmakokineettikan on tieteenala, joka tutkii, miten elimistö vaikuttaa lääkeaineeseen. Sen keskeinen tavoite on ymmärtää, miten lääke liikkuu kehossa ja miten sen pitoisuudet voivat muuttua ajan mittaan annostelun mukaan. Keskeisiä käsitteitä ovat imeytyminen, jakautuminen, metabolia ja eliminointi (ADME).

Imeytyminen kuvaa sitä, miten lääkeaine siirtyy paikan päältä verenkiertoon. Sijoitusmenetelmä ja muoto voivat vaikuttaa siihen, kuinka nopeasti ja kuinka paljon lääkeainetta imeytyy verenkiertoon. Jakautuminen tarkoittaa lääkeaineen leviämistä verenkierrosta kudoksiin ja takaisin. Tämä riippuu verenkiertohäiriöistä, kudosten veripitoisuudesta, liukenemisestä sekä proteiineihin sitoutumisesta.

Metabolia on kemiallisten muutosten tapahtuminen elimistössä, yleensä maksassa. Tämän prosessin avulla lääkeaines muuttuu helpommin poistettavaksi tai aktiivisiksi metaboliiteiksi. Eliminaatio puolestaan kattaa lääkeaineen poiston kehosta, tavallisesti munuaisten kautta virtsan mukana, mutta myös sapen tai hukun kautta.

Farmakokineettiset parametrit kuvaavat näitä prosesseja. Tällaisia ovat puoliintumisaika t1/2, which kertoo ajan, jonka kuluessa pitoisuus puolittuu; AUC (kokoaltistus) sekä Cmax ja Tmax, jotka kuvaavat huippupitoisuutta ja ajankohtaa, jolloin huippupitoisuus saavutetaan. Lisäksi käytetään volyymin jakautumisen (Vd) ja puhdistuman (CL) arvoja.

Farmacokineettikkaan vaikuttavat monet tekijät, kuten ikä, paino, maksan ja munuaisten toiminta, samanaikaiset lääkkeet sekä ruokavalio. Genetiikka sekä yksilölliset fysiologiset erot voivat johtaa potilaskohtaisiin eroihin lääkeaineiden käsittelyssä. Tämä ala tukee annostelun suunnittelua, lääkeaineiden yhteiskäyttöjä sekä turvallisuus- ja tehonvarmistelua.