liukenemisestä

Liukenemisestä tarkoitetaan ilmiötä, jossa kappale tai ihminen menettää pidon ja alkaa liukua suhteessa alusta. Termiä käytetään sekä arkipäiväisessä että teknisessä keskustelussa kuvaamaan tilaa, jossa liike alkaa tai jatkuu liukuvan vasteen perusteella. Suomen kielessä liukeneminen liittyy luontevasti sanaan liukua ja sen vastakohtiin, kuten tarttuminen ja kiinnipito.

Fysiikalla liukeneminen voidaan selittää kitkan kautta. Kun kappaleen aiheuttama kokonaisvoima alittaa static friction -rajan, pito säilyy eikä liukuminen alkanut. Kun voima ylittää tämän rajan, kappale alkaa liukua, mikä johtaa kinettisen kitkan vaikutukseen ja hidastuksiin. Liukuvuuteen vaikuttavat muun muassa pinta-aines, kosteus, öljy tai muut liuottimet, lämpötila, sekä esineen muoto ja paino. Myös nojautuva kaltevuus sekä käytettävä jalkine tai varustus vaikuttavat liukenemisriskin suuruuteen.

Käytännön konteksteissa liukeneminen on tärkeä käsite turvallisuudessa. Tie- ja työympäristöt arvioivat liukuvuutta ja käyttävät erilaisia mittauksia sekä standardeja, joilla määritellään liukuvuuden vähentämistoimenpiteitä. Riskien hallinta sisältää esimerkiksi huollon ja puhtaanapidon, sopivien pinnalle soveltuvien pinnoitteiden tai antislip-suojauksien käyttöä, sekä näkyvyyden ja valaistuksen parantamisen.

Liukuvuuden mittaaminen ja ohjaaminen ovat keskeisiä sekä suunnittelussa että käytännöissä. Tutkimuksessa ja standardeissa painotetaan pintojen materiaaleja, kosteuden hallintaa sekä käyttäjäystävällisiä ratkaisuja, joilla vähennetään liukenemisestä johtuvia onnettomuuksia ja liukastumisia.