etäisyyskartoitusmenetelmiä

Etäisyyskartoitusmenetelmät ovat joukko tekniikoita, joita käytetään etäisyyden mittaamiseen kohteeseen tai sen pinnanmuotojen kartoittamiseen. Näitä menetelmiä hyödynnetään laajasti monilla aloilla, kuten maantieteessä, geologiassa, metsätaloudessa, kaupunkisuunnittelussa, rakentamisessa ja jopa viihdeteollisuudessa.

Yksi yleisimmistä menetelmistä on laserkeilaus, joka tunnetaan myös nimellä LiDAR (Light Detection and Ranging). LiDAR käyttää laserpulssien lähettämistä ja niiden takaisinheijastumisen mittaamista etäisyyden määrittämiseksi. Se voi kerätä suuren määrän pistepilvidataa, josta voidaan luoda erittäin tarkkoja kolmiulotteisia malleja.

Radarkartoitus on toinen merkittävä menetelmä. Tutka (Radio Detection and Ranging) lähettää radioaaltoja ja mittaa niiden palautumisaikaa ja voimakkuutta. Se soveltuu erityisen hyvin sääolosuhteiden läpäisyyn ja laajemman alueen kartoittamiseen.

Fotogrammetria on menetelmä, joka perustuu valokuvien mittaamiseen. Ottamalla useita päällekkäisiä valokuvia kohteesta eri kuvakulmista, voidaan kolmiulotteisia pisteitä ja muotoja rekonstruoida. Tämä menetelmä on kustannustehokas ja sitä voidaan toteuttaa esimerkiksi droneilla.

Maanmittauksessa käytetään perinteisempiäkin menetelmiä, kuten takymetrejä, jotka mittaavat kulmia ja etäisyyksiä optisesti. GPS- ja GNSS-tekniikat (Global Navigation Satellite System) mahdollistavat myös sijainnin ja etäisyyksien määrittämisen satelliittien avulla. Jokaisella menetelmällä on omat vahvuutensa ja rajoituksensa, ja sopivan menetelmän valinta riippuu kartoitettavan kohteen tyypistä, halutusta tarkkuudesta ja käytettävissä olevista resursseista.