takaisinheijastumisen

Takaisinheijastuminen on optinen ilmiö, jossa valonsäteet palautuvat suunnilleen takaisin kohti valonlähdettä. Tämä tekee heijastavia pintoja näkyvämmiksi yön ja heikon näkyvyyden olosuhteissa, jolloin kulkijat, ajoneuvot ja rakennukset erottuvat paremmin lähteistä riippumatta. Takaisinheijastuvuus on keskeinen turvallisuusominaisuus liikenneinfrastruktuurissa ja henkilösuojauksessa.

Perusmekanismit ja tyypit. Yleisimpiä retroreflektoivia rakenteita ovat: 1) kolmiulotteinen cube-corner- eli kulmaretket, joissa kolme kohtisuoraa pintaa muodostaa prisman, joka ohjaa valon takaisin lähteeseen; 2) mikroprismamateriaalit, joissa lukuisat pienet prismaelementit yhdessä palauttavat valon takaisin päin; 3) cat’s eye -tyyppinen retroreflektio, jossa valo taittuu ja palautuu tehokkaasti haluttuun suuntaan. Näitä rakenteita käytetään yksinopeasti tai yhdessä erilaisten heijastavien materiaalien ja pintojen kanssa.

Käyttökohteet. Retroreflektoivia materiaaleja käytetään laajasti liikenteessä ja turvallisuudessa: liikennemerkkeissä ja ajoneuvojen rekisterikilpien taustapinnoitteissa, tie- ja pysäköintialueiden merkinnöissä sekä tietyillä teiden pientareilla olevissa heijastimissa. Henkilönsuojaimet, kuten työasut, kengät ja reput, hyödyntävät retroreflektivisiä ominaisuuksia parantaakseen näkyvyyttä pimeässä.

Toimintaan vaikuttavat tekijät. Teho vaihtelee kulmasta, valonlähteen etäisyydestä ja pinnan puhtaudesta. Kostea, likainen tai naarmuuntunut pinta sekä erittäin suuret tulokulmat heikentävät takaisinheijastuvuutta. Materiaalin valinta ja hoito ovat siksi keskeisiä turvallisuusvaikutuksia.

Lisätietoa: Takaisinheijastuminen nähdään yleisesti osana turvallisuustekniikkaa ja standardeja, jotka määrittelevät vaatimukset retroreflektoiville pinnoille ja kalustolle.