radioaaltoja

Radioaallot ovat elektromagneettisen säteilyn aallojakson, joiden taajuus on noin 3 kilohertsiä (kHz)–300 gigahertsiä (GHz). Ne ovat osa laajempaa sähkömagneettista spektriä, ja taajuus vaikuttaa niiden käyttäytymiseen sekä sopiviin sovelluksiin. Taajuus määrittää myös aallonpituuden sekä sen, miten radioaallot voivat kulkea ympäristön läpi.

Radioaallot voivat levitä eri tavoin: maanpinnan lähettiminä signaaleina, suoraviivaisena näköyhteytenä sekä ionosfäärin kautta taivaalle heijastuvina signaaleina. Näiden reittien valinta riippuu taajuudesta sekä ympäristön olosuhteista.

Käyttötarkoitukset: radiolähetysten ja televisiolähetysten vastaanotto, mobiili- ja langattomat verkkoyhteydet sekä WLAN, satelliittiviestintä, tutkalaitteet sekä tieteellinen tutkimus kuten radioastronomia.

Radioaalloilla on erilaisia modulaatio- ja tiedonsiirtomuotoja. Analogisessa radioviestinnässä käytetään usein AM- tai FM-modulaatiota; digitaalisessa viestinnässä yleisiä ovat QAM- ja PSK-tyypit sekä erilaiset protokollat. Aaltopituus λ on taajuuden f funktio: λ = c/f, jossa c on valon nopeus.

Historia: Ensimmäiset kokeelliset todisteet radioaalloista esitti saksalainen fyysikko Heinrich Hertz 1880-luvulla. Hänen työnsä mahdollisti langattoman sähkösäteilyn kehityksen, ja myöhemmin radio- ja televisioviestinnän sekä nykyiset langattomat teknologiat.

Sääntely: Radioaaltotoimintaa säädellään sekä kansainvälisesti ITU:n kautta että kansallisella tasolla. Suomessa Traficom vastaa radiotaajuuksien hallinnoinnista, lisensseistä ja taajuusjakeluista.