erittimen

Erittimen on elimistön rakennus- tai järjestelmä, joka vastaa aineenvaihdunnan jätetuotteiden poistamisesta verenkierrosta sekä veden ja elektrolyyttien tasapainon säätelystä. Erittimen toiminta yhdistyy usein osmoosiin, suodattamiseen ja tubulaariseen käsittelyyn, jonka lopputuotteena syntyy erite, kuten virtsa tai suoliston kautta poistettava aine.

Erittimen päätehtävänä on sekä kuona-aineiden poisto että osmoregulaatio. Joissakin eläinryhmissä ilmiössä korostuu veden säilyttäminen, kun taas toisissa vedenpoisto on tärkeämpää. Eri ryhmillä erittyminen tapahtuu eri tavoin: eläinlajeilla voi olla yksinkertaisia tai monimutkaisia osittaisia järjestelmiä, joissa nesteet ja kuona-aineet käsitellään ennen niiden poistamista elimistöstä.

Tyypillisiä esimerkkejä erittimen järjestelmistä ovat monisoluisissa eläimissä esiintyvät munuaistyyppiset rakenteet. Pieneliöillä ja joissakin invertebrateissa toimivat protonefriidijärjestelmät sekä metanefriidit. Niveljalkaisilla, kuten hyönteisillä, esiintyy Malpighian-putkia, jotka vapauttavat typpijätteet suolikanavaan veden takaisinottoa pienentäen. Kalat ja muut selkärankaiset hyödyntävät munuaisia, joissa nefronit muokkaavat virtsaa, ja joidenkin lintujen ja nisäkkäiden eritteet ovat tyypillisesti virtsan ja urean tai uric-happojen muodossa, veden säästämiseksi tai energiankulutuksen hallitsemiseksi.

Erittimen monimuotoisuus heijastuu eluimisen kannalta olennaisesti siihen, miten yksilö säätelee nestettä, elektrolyyttejä ja jätettä ympäristön vaatimusten mukaan.