erikoisjärjestelmät

Erikoisjärjestelmät ovat tietojärjestelmiä, jotka on suunniteltu suorittamaan tarkasti rajattu tehtäväjoukko tai toimimaan tietyllä käyttöalueella. Niiden keskeinen tavoite on luotettavuus, deterministinen suorituskyky ja usein reaaliaikainen vasteaika. Toisin kuin yleisperusteiset järjestelmät, erikoisjärjestelmät ovat vahvasti kiinnittyneitä laitteisiin ja prosesseihin ja niillä on tiukat turvallisuus-, suorituskyky- tai yhteensopivuusvaatimukset.

Ominaisuuksiin kuuluvat reaaliaikaisuus, determinismi, korkea käytettävyys ja vikasietoisuus sekä erityinen ohjelmisto- ja laiteympäristö. Järjestelmät voivat olla sertifioituja turvallisuuskriittisiksi, ja niiden kehitys noudattaa alakohtaisia standardeja ja säädöksiä. Yleensä ne integroituvat sensorien, toimilaitteiden sekä käyttöympäristön muihin järjestelmiin ja ne käyttävät laitteistokohtaista ohjelmistoyhteistyötä.

Esimerkkejä erikoisjärjestelmistä ovat ajoneuvojen moottorin hallinta- ja turvallisuusjärjestelmät, teollisuuden automaatio- ja valvontajärjestelmät (PLC/SCADA), ilmailu- ja avioniikkajärjestelmät sekä lääketieteelliset laitteet ja energiaverkkojen hallintajärjestelmät. Myös telekommunikaation ja kriittisten infrastruktuurien hallintajärjestelmät kuuluvat joukkoon.

Kehitys ja haasteet. Erikoisjärjestelmien kehitys on usein pitkäkestoinen ja vaatii sertifiointeja sekä tiukkaa elinkaarihallintaa, koska ne nähdään usein turvallisuus- tai taloudellisesti kriittisinä. Testaus ja validoiminen ovat laajoja; ohjelmisto- ja laitepäivitykset on suunniteltava yhdessä, jotta yhteensopivuus säilyy. Turvallisuus ja kyberuhat ovat keskeisiä, erityisesti verkkoon kytkettyjen järjestelmien kanssa. Mallipohjainen suunnittelu ja järjestelmäintegraatio ovat yleistyneet elinkaaren hallinnassa.