epäluotettavuutta

Epäluotettavuus tarkoittaa tilaa tai ominaisuutta, jossa jokin lähde, mittaus tai järjestelmä ei ole luotettava. Siihen kuuluu epäjohdonmukaisuus, vaihtelu tai kykenemättömyys tuottaa oikeita ja toistettavia tuloksia. Epäluotettavuutta voidaan tarkastella eri konteksteissa: mittauksissa ja tutkimuksissa sekä tiedonvälityksessä ja teknisessä toiminnassa.

Tilastotieteessä ja mittauksissa epäluotettavuutta arvioidaan reliabiliteeteilla. Esimerkkejä ovat toistettavuus (test–retest), inter-rater reliabiliteetti sekä sisäinen konsistenssi, kuten Cronbachin alfa. Suurempi epäluotettavuus tarkoittaa suurempaa mittausvirhettä ja heikentää tulosten luotettavuutta.

Viestintä- ja tiedonvälityksessä epäluotettavuus liittyy lähteiden ja väitteiden uskottavuuteen. Epäjohdonmukaiset tai puutteellisesti todistetut tiedot heikentävät yleisön luottamusta ja tekevät päätöksistä riskialttiita. Kriittinen arviointi, lähdeviitteet ja todistusaineiston läpinäkyvä esittäminen ovat tärkeitä ristiriitojen hallinnassa.

Tekniikassa epäluotettavuutta kuvaa todennäköisyys järjestelmän toimimattomuudesta. Luotettavuusparannukset syntyvät suunnittelulla, varavarusteilla, säännöllisellä testauksella, huollolla ja laadunvalvonnalla. Järjestelmän luotettavuus tarkoittaa sen kykyä toimia määritellyin ehdoin ja määritetyllä aikavälillä.

Epäluotettavuuden vähentämiseksi korostetaan läpinäkyvyyttä, validointia, toistettavuutta ja riippumattomia tarkastuksia sekä menetelmien ja oletusten selkeää dokumentointia.