Epäluotettavuuden

Epăluotettavuuden käsite viittaa siihen, että jokin tieto, mittaus, lähde tai järjestelmä ei ole luotettava tai voi tuottaa vääriä tai epävarmoja tuloksia. Se on sekä epistemologian että käytännön suunnittelun ja viestinnän keskeinen haaste. Se on usein kontekstisidonnainen.

Alueittain epäluotettavuus ilmenee eri tavoin: uutisissa lähteen luotettavuus, tieteessä mittausten virheet tai epäjohdonmukaiset tulokset, sekä tekniikassa järjestelmän virheet tai epävarmuus suorituskyvyssä. Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa epäluotettavuus voi heikentää luottamusta ja lisätä päätösten epävarmuutta.

Syyt vaihtelevat mittausvirheistä ja vinoumista, vanhentuneesta tiedosta sekä tahallisesta vääristelystä. Seurauksia ovat virheelliset päätökset, kustannuksia sekä luottamuksen heikkeneminen.

Arvioinnissa käytetään reliabiliteetin ja validiteetin mittaamista, toistettavuutta, vertaisarviointia sekä lähteiden triangulaatiota. Parantaminen edellyttää läpinäkyvyyttä, tiedon lähteiden vahvistamista sekä redundanssia, kalibrointia ja testausprosessien vahvistamista.

Etymologisesti epäluotettavuus muodostuu epä- + luotettava + -vuus; genetiivimuodossa epäluotettavuuden viitataan tämän ominaisuuden määrään tai vaikutukseen. Käsite on keskeinen monilla aloilla, kuten filosofiassa, tilastotieteessä ja median tutkimuksessa.

---