epäpuhtauksien

Epäpuhtauksien käsite kuvaa aineita tai komponentteja, jotka eivät kuulu haluttuun koostumukseen. Näillä epäpuhtauksilla voi olla merkittäviä vaikutuksia tuotteen ominaisuuksiin, kuten turvallisuuteen, kestävyyteen tai toimivuuteen. Epäpuhtauksia esiintyy kaikilla aloilla, mukaan lukien kemia, lääketiede, elintarvikkeet ja elektroniikka, ja niiden luonne sekä sietokyky vaihtelevat sovelluksesta riippuen.

Epäpuhtauksia voidaan luokitella useilla tavoilla. Yleisesti ne jaetaan orgaanisiin ja epäorganiisiin epäpuhtauksiin sekä luonnollisiin ja tuotannollisiin kontaminaatioihin. Lisäksi voidaan eritellä mikrobiologiset epäpuhtaudet sekä hajoamis- tai syntyypäivätuotteet (degradation products). Epäpuhtaudet voivat olla määrällisiä pitoisuuksia tai laadullisia tunnuksia ja niiden vaikutus riippuu kontekstista.

Merkitys riippuu sovelluksesta. Esimerkiksi lääkeaineissa epäpuhtaudet voivat heikentää tehon tai aiheuttaa turvallisuusriskin. Elektroniikassa ne voivat muuttaa puolijohteiden sähkönkulkuominaisuuksia. Elintarvikkeissa epäpuhtaudet voivat vaikuttaa makuun, väriin tai säilyvyyteen. Tämän vuoksi suurin osa teollisuudesta noudattaa tiukkoja laatustandardeja sekä laadunvalvontamenetelmiä.

Hallinta ja määritys: epäpuhtauksien pitoisuuksia seurataan analyyttisin menetelmin kuten kromatografia, massaspektrometria ja spektroskopia, sekä mikrobiologisten epäpuhtauksien seulonnan keinoin. Sallitut pitoisuudet määritellään sovellusalueen standardeissa ja säädöksissä; esimerkiksi farmakopeat tarjoavat raja-arvot. Poisto- ja vähennystoimenpiteitä voivat olla puhdistusmenetelmät kuten suodatus, haihdutus, kiteytys, distillointi sekä kemiallinen tai fysikaalinen käsittely. Ennaltaehkäisy ja laadunhallinta ovat olennaisia.