endosytoiminnan

Endosytoiminta on solukalvon avulla tapahtuva prosessi, jolla solut ottavat ulkoisia molekyylejä ja partikkelien sisäänsä. Prosessi alkaa kalvon kuroutumisella sisäänpäin ja vesikkelin muodostumisella, joka erkaantuu plasmalemmalta ja kuljettaa aineet solun sisälle endo- tai vesikkelimuodossa.

Endosytoinnin päätyypit ovat fagosytointi, pinosytointi ja reseptorivälitteinen endosytointi. Fagosytoinnissa suuria partikkeliä, kuten bakteereja tai solujätteitä, internalisoidaan suuremmilla vesikkelillä. Pinosytoinnissa sisäistetään nesteitä ja liuottimia, usein epäselektiivisesti. Reseptorivälitteinen endosytointi on tarkasti säädeltyä: ligandi sitoutuu reseptoriin, jolloin klathriini-vaippainen mekanismi muodostaa endosyyttisen vesikkelin; tämä vaatii riksteriä ja dynamiinia vesikkelin katkaisemiseksi.

Vesikkelit liikkuvat solulimossa ja liitetään ensiksi varhaiseen endosomiin, jossa happamuus alenelee. Endosomit käyvät läpi kypsymisen, mikä johtaa varhaisen endosomin ja myöhäisen endosomin sekä lopulta lysosomien kanssa tapahtuvaan aineiden hajoamiseen tai takaisin kalvolle palautuvaan kierrätykseen. Kierrätysreittejä ovat reseptorien palautus plasmalle ja kierrätysrasioihin.

Endosytoinnilla on keskeinen rooli ravinteiden2, kuten ferritiinin raaka-aineiden ja kolesterolin, sekä immuunivasteen ylläpidossa esimerkiksi fagosytoinnin ja antigeenien esittämisen kautta. Se voi myös toimia virusten ja muiden patogeenien soluun pääsyä hyödyntävänä reittinä. Endosytoinnin säätelyyn osallistuvat proteiinit, kuten klathriini, dynamiin ja SNARE-proteiinit, sekä pienet GTPaasit.