partikkeliä

Partikkeliä on suomen kielen termi, jolla viitataan partikkeliin eli pieneen sanaluokkaan, joka ilmaisee ilmauksellista suhtautumista, diskurssia tai lauseen rakennetta. Partikkelit ovat yleensä sanaluokan, jolla on rajattu merkitysmalli eikä niillä ole itsenäistä sanakirjamerkitystä. Niiden tehtävä on muokata lausuman ilmaisullista voimaa, sävyä tai yhteyksiä rakenteessa.

Partikkelit muodostavat suljetun sanaluokan. Ne ovat tavallisesti taivuttamattomia tai niillä on vain vähän sanojen sisäistä vaihtelua, ja ne voivat esiintyä lauseen eri kohdissa sen mukaan, miten ne vaikuttavat lauseen merkitykseen tai puheenfoorumiin. Tämä tekee niistä tavanomaisessa kieliopissa eräänlaisen kielitilan, jossa sanaluokkien hierarkiat ja käyttö ovat hieman poikkeuksellisia verrattuna esim. substantiiveille tai verbeille.

Käyttö ja luokittelu riippuvat kieliopillisesta lähestymistavasta. Yleisellä tasolla partikkelit jakautuvat muun muassa kysymyspartikkelien, diskurssipartikkelien sekä mood- ja korostuspartikkelien kaltaisiin ryhmiin. Esimerkkejä suomen kielen partikkelien käytöstä ovat kysymysosuus -ko/-kö, sekä korostus- ja lisäyskäyttöä ilmentävät partikkelit kuten kin (minäkin) ja muut ilmaisut, jotka vaikuttavat siihen, miten lauseen sisältö koetaan (esim. myös, kuitenkin, siis). Ne voivat esiintyä sanan perässä, lauseen lopussa tai liitettynä tiettyihin ilmauksiin klitikkisina äänteellisinä yksikköinä.

Kielitieteessä partikkelien tarkka luokittelu ja määrittely voivat vaihdella tutkijan tai lähestymistavan mukaan, mutta niiden yleinen tehtävä on vaikuttaa puheen tarkoitukseen, ei niinkään tarjota uutta sanallista sisältöä. Partikkeliä sanaa käytetään sekä kielen päivittäisessä puheessa että muodollisissa teksteissä kuvaamaan tätä erityistä, usein kiinteää, merkityksetöntä mutta puheeseen vaikuttavaa sanaluokkaa.