elintarviketurvallisuuslainsäädäntöön

Elintarviketurvallisuuslainsäädäntöön viittaa sekä Euroopan unionin elintarviketurvallisuuslainsäädäntöön että Suomen kansalliseen säädöskokonaisuuteen, joka määrittelee miten elintarvikkeita tuotetaan, käsitellään, merkitään ja jäljitettään sekä miten viranomaiset valvovat toimintaa ja puuttuvat rikkomuksiin. Lainsäädäntö kattaa koko ketjun alkutuotannosta jalostukseen ja jakeluun sekä kuluttajalle saapuvaan tuotteeseen saakka.

EU:n yhteinen sääntely perustuu yleiseen elintarvikelainsäädäntöön (asetus 178/2002) sekä erityissäädöksiin elintarvikkeiden hygienian, merkinnän ja valvonnan osalta (esim. hygieniasäännöt 852/2004, 853/2004, 854/2004 sekä kuluttajille suunnattu informaatiotieto 1169/2011). Lisäksi säädetään pakkausmateriaalien ja aineiden siirtymisestä elintarvikkeisiin sekä viranomaisten virallisista tarkastuksista.

Suomessa noudatetaan näitä EU-säädöksiä sekä kansallista lainsäädäntöä. Tehtävänä on riskinarviointi, näytteenotto, valvonta sekä tuotanto-, jalostus- ja jakeluketjujen seuranta. Viranomaiset, kuten Ruokavirasto ja muut toimijat, varmistavat elintarvikkeiden turvallisuuden, ohjaavat toimenpiteitä ja käynnistävät tarvittaessa takaisinvedot.

Elintarvikeyritysten vastuulla on HACCP-periaatteiden soveltaminen, jäljitettävyyden varmistaminen sekä asianmukaiset merkinnät ja allergeenitiedot. Kansallinen valvonta ja EU-tason tiedonvaihto tukeutuvat myös RASFF-verkostoon, joka nopeuttaa tiedon jakamista poikkeustilanteissa.

Elintarviketurvallisuuslainsäädännön tavoitteena on turvata turvalliset, luotettavat ja asianmukaisesti tiedotetut elintarvikkeet sekä edistää sisämarkkinoiden toimivuutta.