elektroniikkakytkentöjen

Elektroniikkakytkentä on komponenttien muodostama yhteys, jonka tarkoituksena on käsitellä, muuntaa tai ohjata sähkö- ja signaaleja. Kytkennät voivat olla analogisia, digitaalisia tai sekoitettuja (mixed-signal). Ne voidaan toteuttaa esimerkiksi koekytkentälevyillä (breadboard), piirilevyillä (PCB) tai integroiduilla piireillä.

Keskeisiä komponentteja ovat passiiviset kuten vastukset, kondensaattorit, induktorit ja johtimet sekä aktiiviset kuten diodit, transistorit ja integroidut piirit. Passiiviset komponentit muokkaavat impedansseja ja varastoivat energiaa, aktiiviset voivat vahvistaa, muuntaa tai tehdä loogisia päätöksiä. Kytkennät voivat sisältää myös muuntimia, suojalaitteita ja liitäntöjä. Kytkentöjä suunniteltaessa huomioidaan energian kulutus, heiluri- ja kohinasuuntaukset sekä lämpötilavaihtelut.

Suunnittelu ja analyysi perustuvat sähköteoriaan: Ohmin ja Kirchhoffin lait sekä verkkojen luokittelu auttavat laskuissa. Usein hyödynnetään simulointia, esimerkiksi SPICE-ohjelmistoilla, ennen prototyypin rakentamista. Prototypointi tapahtuu koekytkentälevyllä, perforoidulla levyllä tai siirtämällä piirit lopulta piirilevylle (PCB).

Tyypillisiä kytkentätyyppejä ovat RC-, RL- ja RLC-piirit sekä erilaiset suodatus-, vahvistus- ja ajastinsovellukset. Käytännön sovelluksia ovat esimerkiksi audio- ja tehoväylien suodattimet, vahvistimet, virtalähteet sekä mikrokontrolleri- ja digitaaliset rajapinnat. Dokumentaatiossa esitetään kaaviot, arvot ja liitännät, ja turvallisuus sekä ESD-suojat ovat tärkeä osa suunnittelua sekä tuotantoa.