Passiiviset

Passiiviset viittaavat suomen kielessä passiivin (passiivin) verbioperäisiin muotoihin. Passiivin tarkoitus on ilmaista tapahtuma tai tilanne ilman, että tekijää mainitaan tai edes tiedetään. Siksi passiivi on yleinen, neutraali ja usein käytetty sekä kirjoitetussa että puhutussa kielessä.

Passiivin muodostus: presentti passiivissa eli nykyinen passiivi muodostetaan yleisesti lisäämällä verbin vartaloon -an/-än -päätteet stemmin mukaan. Esimerkkejä ovat tehdä → tehdään, kirjoittaa → kirjoitetaan, syödä → syödään. Vowel harmony vaikuttaa siihen, kumpi pääte valitaan. Passiivin nykytilan pääte kertoo, että teko tapahtuu nyt tai yleisesti.

Menneen ajan passiivi muodostuu usein -tiin- tai -ttiin-päätteellä, ja siihen vaikuttaa verbin konsonanttinen muutos sekä vartalon ääni. Esimerkkejä: tehdä → tehtiin (was done), kirjoittaa → kirjoitettiin (was written), puhua → puhuttiin (was spoken). Näissä muodoissa tekijä voidaan jättää mainitsematta tai avatariena pitää yleistä lausumaa.

Käyttö ja tyylilaji: passiivia käytetään, kun halutaan korostaa tekoa tai sen tulosta eikä tekijää, tai kun tekijä on tuntematon, oletettu tai epäolennaisen. Se on yleinen funktionaalinen keino neutraalisessa, muodollisessa tai tieteellisessä kirjoituksessa sekä ohjeissa ja opetusmateriaaleissa. Passiivi sopii myös yleiskatsovien väitteiden ilmaisemiseen, joissa agentti on tarpeeton tai kiittää oletuksesta.

Vaihtelut ja rajoitukset: vaikka passiivi on yleinen, nykypäivän suomessa aktiivisen vaihtoehdon käyttö voi olla suotavaa, kun tekijä halutaan tehdä selväksi tai kun tekijä on oleellinen kontekstissa. Passiivin käyttö on yleisempää tekstitasoilla, joissa tarkoitus on säilyttää objektiivinen sävy.