ekstraselulaarinen

Ekstraselulaarinen on biologiassa ja lääketieteessä käytetty adjektiivi, joka kuvaa solujen ulkopuolella olevia rakenteita, aineita tai prosesseja. Termi vastaa englanninkielistä lesionsia extracellular ja sen vastakohdaksi muodostuvaa intracellulaarista kontekstia.

Keskeinen ekstraselulaarinen rakenne on soluvälinen matrix (ECM), joka koostuu kollageenista, elastiinista sekä proteoglykaaneista ja muista glykoproteiineista. ECM antaa kudoksille tukirakenteen, vaikuttaa solujen kiinnittymiseen sekä migraatioon ja erilaistumiseen, ja se välittää biokemiallisia signaaleja solujen välillä.

Ekstraselulaarinen tila sisältää soluvälistä nestettä (interstitiun nestettä), veren plasmaa ja lymfaa. Nämä nesteet toimittavat happea, ravinteita, hormoneja ja jätetuotteita sekä osallistuvat immuunivasteisiin. Solujen ulkoiset signaalit voivat vaikuttaa solujen toimintaan ECM:n kautta sekä nesteiden välityksellä.

Ekstraselulaariset vesikkelit, kuten eksosomat, vapautuvat soluista ja osallistuvat viestintään sekä aineiden väliseen kommunikaatioon kudosten ja immuunijärjestelmän välillä. Näiden mekanismien ymmärtäminen on keskeistä esimerkiksi kehitysbiologiassa, syövän mikroympäristön tutkimuksessa ja kudosten korjaamisen kannalta.

Kliinisessä kontekstissa ekstraselulaariset prosessit liittyvät fibrotun, tulehdusten ja kasvutekijöiden säätelyyn sekä kasvainten mikro- ja kudosympäristön toimintaan. Häiriöt ECM:n koostumuksessa tai ekstraselulaarisen tilan tasapainossa voivat johtaa kudostuhoon ja toiminnan heikkenemiseen.

Katso myös: soluvälinen matrix, ekstraselulaarinen tila, interstitiainen neste, plasma, lymfa, eksosomit.