eksperimentit

Eksperimentit ovat suunniteltuja tutkimusmenetelmiä, joissa tutkija muuttaa yhtä tai useampaa muuttujaa ja seuraa siihen liittyviä vaikutuksia toisiin muuttujiin. Tavoitteena on testata hypoteeseja ja selvittää syy–seuraussuhteita. Eksperimentit voivat olla laboratoriokeskeisiä kontrolloituja kokeita tai kenttäolosuhteissa tehtyjä tutkimuksia. Tärkeää on rajoittaa häiriötekijät ja varmistaa, että muutokset voidaan jäljittää syiksi.

Historiallisesti kokeellista tutkimusta käytettiin jo varhaisilla luonnontieteillä; Galileo Galilein kokeet sekä Baconin tutkimusmenetelmät ovat varhaisia esimerkkejä. 1900-luvulla satunnaistamisen ja kontrolliryhmien merkitys korostui erityisesti lääketieteessä ja sosiaalitieteissä, mikä paransi päätelmien luotettavuutta.

Keskeisiä käsitteitä ovat riippuva muuttuja (mitattava ilmiö) ja riippumaton muuttuja (muutettava tekijä), sekä kontrolliryhmä. Satunnaistaminen ja tarvittaessa kaksoissokkoutus sekä replikaatio parantavat tutkimuksen luotettavuutta. Kenttäeksperimentit soveltuvat tilanteisiin, joissa laboratoriolosuhteet eivät ole käytännöllisiä. Satunnaistetut kontrolloidut kokeet (RCT:t) ovat yleisiä lääketieteessä ja sosiaalitieteissä.

Eksperimenttien eettisyys on keskeinen osa toimintaa: tutkittavien suostumus, turvallisuus, riskien minimointi sekä eläin- ja ympäristövaikutusten huomiointi. Tutkimuksen suunnittelun, analyysin ja raportoinnin läpinävyys sekä toistettavuus ovat tärkeitä, ja usein käytetään preregistrointia sekä vertaisarviointia.

Sovelluksia ovat luonnontieteet, lääketiede, tekniikka, kasvatustiede sekä politiikan ja taloustieteen tutkimus. Eksperimenttejä käytetään konseptien testaamiseen, teorioiden vahvistamiseen ja käytäntöjen kehittämiseen.