eifunktionaalisetepäfunktionaaliset
eifunktionaalisetepäfunktionaaliset on käsite, jota käytetään kuvaamaan ilmiötä, jossa jokin järjestelmä, prosessi tai idea on samaan aikaan sekä toimiva että epätoimiva riippuen kontekstista, tulkinnasta tai käytettävyydestä. Termi viittaa toiminnallisuuden kaksinaisuuteen ja kontekstisidonnaisuuteen, eikä sille ole vakiintunutta määritelmää yhdysvaltalaisessa tai suomenkielisessä lähdeaineistossa.
Etymologia ja muodostus: Termi muodostuu osista "ei" sekä "epä-", sekä sanoista "funktionaalinen" ja "epäfunktionaalinen", jolloin se
- kontekstisidonnaisuus: toimivuus vaihtelee tilanteen mukaan; sama järjestelmä voi olla sekä toimiva että ei-toimiva erilaisten olosuhteiden vallitessa.
- ristiriitaisuus: ilmiölle on ominaista, että samalla voi olla sekä toimiva että epätoimiva ominaisuuslaatu ilman yksiselitteistä päätöstä.
- mittaushaasteet: perinteiset toiminnallisuuden mittarit voivat antaa ristiriitaisia tai epäselviä tuloksia.
- teoreettinen hyödyntävyys: käsite on erityisen hyödyllinen keskusteluissa, joissa halutaan tarkastella epävarmuutta, kontekstuaalisuutta ja paradoxia teknologian tai
- ohjelmistoympäristö, jossa moduuli läpäisee yksikkötestit (toiminnallisuus) mutta epäonnistuu kuormitus- tai käytettävyystesteissä (epätoiminnallisuus).
- käytännön järjestelmä, joka on käyttökelpoinen tietyllä kulttuurisella tai lingvistisellä kontekstilla mutta ei universaalisti toimiva.
- kielenkäyttö, jossa lause on semanttisesti kelvollinen mutta pragmatisesti sopimaton.
Käyttö ja huomioita: eifunktionaalisetepäfunktionaaliset on ennen kaikkea teoreettinen, epäselvyyksiä kuvaava käsite, ei vakiintunut luokitus. Sen avulla