yksikkötestit

Yksikkötestit ovat ohjelmiston pienimpien lohkojen, kuten funktioiden tai menetelmien, toimivuuden eristettyä testaamista. Yleensä ne suoritetaan riippuvuuksista erillään käyttämällä mock- tai stub-objekteja, jotta testattava yksikkö voidaan todeta sen omasta toiminnasta. Tavoitteena on saada nopea ja luotettava palaute siitä, miten koodin pienet osat käyttäytyvät odotetusti.

Yksikkötestien pääasiallisena tarkoituksena on varmistaa koodin oikeellisuus, tukea refaktorointia, sekä toimia dokumentaatio- ja palautemekanismina. Ne auttavat paikantamaan virheitä varhain ja vähentää regressoivien bugien riskiä.

Parhaat käytännöt: testit tulisi olla deterministisiä, pieniä ja nopeita, ja niiden tulisi olla eristettyjä ulkoisista riippuvuuksista. Suositellaan käyttämään järjestystä Arrange-Act-Assert, jolloin testin rakenne on selkeä. Yksikkötestit eivät yleensä tee ulkoisia I/O-operaatioita tai suorita integraatiota, vaan ne keskittyvät yksittäiseen koodilohkoon.

Yleisimmät testikehykset: Java/JUnit, Python/pytest, C# / NUnit, JavaScript/Jest, Ruby/RSpec, C++/Google Test.

Yksikkötestit kuuluvat testipyramidin pohjalle: ne ovat nopeita ja paljon, ja niitä täydentävät integraatio- ja järjestelmätestit. Yleensä käytetään jatkuvan integraation prosesseja, ja niitä voi tukea Test-Driven Development -lähestymistapa.

Haasteita ovat testien ylläpito, haavoittuvuus riippuvuuksien muuttuessa, liiallinen mockaus sekä se, ettei testien kattavuus aina tarkoita parempaa laatua. Hyvä käytäntö on pitää testit yksinkertaisina, välttää tiukkoja yksityiskohtia ja päivittää testit refaktoroinnin yhteydessä.