devulkanisaatiota

Devulkanisaatio on prosessi, jolla vulkanisoidun kumimateriaalin ristisidokset rikotaan osittain, jolloin kumista voidaan palauttaa muokattavuutta ja kierrätettävyyttä. Tavoitteena on tuottaa devulkanisoitua kumia, jota voidaan käyttää uusissa kumiseoksissa ja tuotteissa. Prosessi ei yleensä hajota koko polymeeriketjua, vaan säilyttää riittävän pitkät ketjut, jotta materiaali voidaan sekoittaa ja tarvittaessa uudelleen vulkanisoida.

Menetelmät ja teknologiat jakautuvat mekaanisiin, termomekaanisiin ja kemiallisiin lähestymistapoihin. Mekaanisessa ja termomekaanisessa devulkanisaatiossa hyödynnetään korkeaa lämpötilaa ja mekaanista energiaa ristisidosten katkomiseksi. Kemialliset menetelmät käyttävät desulfurointia sekä muita reaktioprosesseja, joiden tavoitteena on vähitellen katkoa sidoksia säilyttäen mahdollisimman pitkät polymeeriketjut. Myös liuottimiin perustuvia sekä sähkömagneettisiin tai mikroaaltoteknologioihin perustuvia kokeiluja on tehty.

Sovellukset ja haasteet: Devulkanisoitua kumia käytetään osana uusien kumiseoksien raaka-aineita kierrätyksen edistämiseksi. Keskeisiä haasteita ovat riittävän korkea takaisinluvun määrä, tasalaatuisen tuotteen saavuttaminen sekä tuotteen kilpailukyky verrattuna uutena valmistettuun kumiin. Energian, kustannusten ja epäpuhtauksien hallinta ovat keskeisiä tekijöitä kaupallisen käytön kannalta.

Historia ja tilanne nykyisin: Devulkanisaatio on kehittynyt 20. vuosisadan lopulla kumijätteen kierrätyksen tarpeisiin. Nykyään tutkimus ja teollisuus kehittävät monimutkaisia prosesseja, jotka yhdistävät kierrätyksen materiaalitekniikkaan sekä ympäristövaikutusten hallintaan.